Rikun blogi

2011-11-25T15:13:00.001+08:00

Töttöröö. Nyt alkaa olla Australia paketissa: poistun maasta viimeistä kertaa 1.12. eikä ainakaan koulun takia ole tarvetta palata Perthiin...IKINÄ. Laiskahkoa kirjoittelua voinen selitellä lähinnä sillä, että tämäkin lukukausi on mennyt lähinnä opiskellessa. Vaatisi vähän enemmän kirjottajan lahjoja voidakseni kirjoittaa mitään järkevää niistä tunneista, mitä olen viettänyt sohvalla löhötessäni ja Kiinan kylmän sodan aikaista politiikkaa lukiessani. Tietysti voisin julkaista kirjoittamani esseeni tässä...

Matkustaminen Australiassa jäi ensimmäisen opiskeluvuoteni kolmen viikon reissuun itärannikolle, mikä toisaalta oli pirun hyvä reissu. Sen jälkeen ei ole oikein ollut mielenkiintoa, aikaa eikä rahaa reissata, koska täällä Länsi-Australiassa ei ole oikeastaan mitään nähtävää. Perth on maineensa arvoinen, mitä tulee sen eristyneisyyteen. Perthiä lukuunottamatta koko osavaltio (kolmasosa Australian mantereesta) on enemmän tai vähemmän aavikkoa. Perth taas on kaupunkina varsin moderni ja hiljainen eli toisin sanoen tylsä. Australian kulttuuri on kuitenkin kaikesta aasialaisesta vaikutuksesta huolimatta samaa länkkärimenoa kuin Euroopassa ja Ameriikoissa eli kulttuurishokit ovat jäänyt minimiin ja koska Perth on vasta hiljattain alkanut kasvamaan, ei täällä ole oikein mitään kivoja historiallisia nähtävyyksiäkään. Aboriginaalit olisivat voineet vuolla edes pari toteemipaalua meidän iloksi.

Kaikki tämä tylsyys muuttuu ensi vuonna, kun muutan Kiotoon opiskelemaan. Olen käynyt Kiotossa tähän mennessä kuusi kertaa ja sieltä tuntuu aina löytyvän lisää nähtävää. Siinä missä Perth on perustettu 1829, Kioto toimi Japanin keisarillisena pääkaupunkina jo 1500 vuotta sitten. Toisin kuin suurin osa Japanin suurkaupungeista kuten Osaka ja Tokio, jenkit päättivät jättää Kioton massapommitustensa ulkopuolelle eli sieltä löytyy kaikkenlaisia hämmentäviä historiallisia nähtävyyksiä. Japani on muutenkin aika erikoinen maa, mikä tuo oman lisänsä Kioton kiinnostavuuteen. Ninja ravintolat ja kissakahvilat on vielä näkemättä, mutta ehkä ensi vuonna... Kiotoa ja Kansain aluetta pidetään yleensäkin Japanilaisen kulttuurin kehtona, mikä on helppo uskoa. En nyt viitsi vertailla Kioton ja Perthin kiinnostavuutta sen enempää, koska se on vähän sama kuin vertailisia Olympialaisten ja Paraolympialaisten tuloksia keskenään.

King's Park

Ymmärrän kuitenkin, miksi Perthiä pidetään yleisesti yhtenä maailman parhaista paikoista asua. Ilmasto on sangen lämmin.Aurinko paistaa keskimäärin 3200 tuntia vuodessa ja pakkasta ei ole käytännössä koskaan. Lämpötila saattaa talviöisin mennä lähelle nollaa, mutta päivisin voi olla lähemmäs 20 astetta. Kesällä homma lähtee tosin lapasesta ja 40 astetta paukkuu tammi-helmikuussa. Elämä täällä onkin varsin verkkaista ja letkeää. Paikalliset eivä paljoa stressaa ja miksi stressaisivat, kun tulotaso on huima ja eläminen on muutenkin turvallisista ja mukavaa. Legendan mukaan kaivoksilla voi tienata helposti yli 100,000 taalaa vuodessa ajamalla rekkaa ja kiitos tästä kuuluu Kiinan kyltymättömälle tarpeelle käytännössä kaikelle, mitä aussit saavat maaperästään kaivettua. Aboriginaalit kiittelevät pyhien maidensa kaivelusta, mutta se on toinen tarina. Ns. paskaduuneissakaan ei tarvi taistella riistopalkoilla, koska liittovaltion minimipalkka on 15,50 dollaria eli 11,30€ nykykursseilla. Vuoden 2009 eurokurssilla tuo minimipalkka olisi tosin ollut vajaa kahdeksan euroa, mutta se alkaa olla nyt aika houkutteleva. Länsi-Australiassa minimipalkat ovat vielä korkeammat, mutta niin on myös inflaatio.

Asumiskulut nousevat täällä noin 10-15% vuodessa, mikä on varsin paska nakki mun kannalta, kun otetaan huomioon huono euron kurssi. Rahaa on käytössä vähemmän ja sitä kuluu enemmän asumiseen ja ruokaan. Banaanitkin, perkele, maksoivat vielä vähän aikaa sitten 15 dollaria kilolta, mikä toisaalta johtui Queenslandin tulvista, jotka tuhosivat viljelmät. Nyt banskut lähtevät noin kuuden taalan kilohintaan. Paikallisilla tuntuu rahat riittävän, joten no worries, niin kuin täällä tupataan sanomaan.

Tänne tullessani en oikeastaan tiennyt, mitä tekisin valmistumisen jälkeen. Yksi vaihtoehto oli jäädä Perthiin jahtaamaan terroristeja tai mitä ikinä Australian gestapo nyt tekeekään. Vähän siinä mielessä indonesiaakin opiskelin. Nyt se ei enää ole suunnitelmana, mutta opiskelukaveri suunnitteli jäävänsä tänne ja hakevansa töitä poliisina. Ilmeisesti Australia ei kuitenkaan kaipaa tämän alan ammattilaisia. Oleskeluvan tänne saa ns. pistejärjestelmän kautta. Pisteitä saa kieli- ja ammattitaidoista sekä työkokemuksesta. Camberran norsunluutornista päätetään, mitkä ammatit antavat lisäpisteitä. Ilmeisesti tällä hetkellä pisteitä saa esimerkeksi insinöörintutkinnosta. Opettajat ja sairaanhoitajat ovat myös kovassa huudossa. Monet kaverit haluaisivat jäädä tänne, mutta koska heillä ei ole sopivaa tutkintoa, oleskelulupa taitaa jäädä haaveeksi.

Perth Glory vs Sydney FC

Eipä tässä kai sen ihmeempiä. Viikon päästä lennän takaisin Suomeen vanhan kunnon sorvin ääreen ja maaliskuussa lennän nousevan auringon maahan. Luonnollisesti en lupaa mitään, koska aikaisemminkaan siitä ei ole tullut yhtään mitään, mutta pyrin päivittämään blogiani ahkerammin. Japanista ainakin pitäisi löytyä kiinnotavia aiheita. Jos ei muusta, niin ainakin japanilaisista, koska sieltä löytyy niin paljon ihme hiippareita. Pyrin myös tutustumaan Kioton yöelämään ainakin baarien osalta - klubit eivät sinänsä kiinnosta.

Laitan tähän vielä pari kuvaa, että kaikille jää kiva mieli. Lisään kuvia Picasaan vaikka en tänne mitään runonsäkeitä kirjoittaisikaan eli kannattaa väijyä sielä Pulizerin arvoisia kuviani. Australia kiittää ja kuittaa.

Nomihoodai & tabehoodai

2011-03-08T21:40:00.000+08:00

Edellinen blogi-kirjoitus oli ilmeisesti kävijämäärältään vilkkain päivä tälle blogille. Huimat 41 kävijää 24 tunnin sisällä! Statistiikoista selviää myös, että tätä blogia luetaan Suomen lisäksi mm. Australiasta, Japanista ja Indonesiasta. Joko suomen kieli on levinnyt laajemmalle kuin luulinkaan tai sitten olen itse näissä maissa käydessäni lukenut omaa blogiani ollakseni paremmin selvillä tekemisistäni. Oli miten oli, tämän 41 kävijän eeppisen määrän innoittamana kirjoittelen taas vähän lisää.Toivottavasti 42 kävijän haamuraja rikkoutuu!

Voisin alkajaisiksi kirjoitella vähän niistä edellisessä kirjoituksessani mainitsemistani gaijin huntereista. Ehkä puhe 'sleeping partner' -ohjelmasta oli vähän liioiteltua. Suurin osa japanilaisista tyttösistä tuntuu vain etsivän kavereita ja/tai englannin harjoittelu mahdollisuuksia. Oli niin tai näin, tiedän kuitenkin ainakin kolmen gaijinin löytäneen tyttöystävän tässä kuukauden aikana eli voipa pahoissa puheissa olla jotain perääkin...

Pari sanaa japanilaisesta juopottelukulttuurista. Täältä löytyy paljon pubityylisiä ravintoloita, jotka tunnetaan nimellä 'izakaya'. Izakayoissa on tarjolla erikokoisia ruoka-annoksia sekä tietysti alkomahoolia. Kiinnostavia näistä paikoista tekee sen, että yleensä kiinteällä rahasummalla saa juoda ja/tai syödä niin paljon kuin haluaa/kerkeää tietyn ajan sisällä. Kyseessä on siis japanilainen buffet, joka tunnetaan nimellä 'tabehoodai' jos kyse on ruuasta ja 'nomihoodai' jos ollaan vaan juomien kimpussa. Varsinkin tälläinen juomadiili voi olla petollinen. Jos noin 10 euron hinnalla saa kaataa kitaansa 22-05 välillä niin paljon kuin vaan kerkeää, voi kokeneempikin herrasmies olla ongelmissa. Huhun mukaan juomat on vähän laimennettuja, mutta hyvin tuntuu porukka tippuvan niistä. Yhtenä iltana näin seureen kaikkien japanilaisten vuorollaan nukkuvan pöydän ääressä. Viime perjantaina yksi gaijin ilmeisesti sammui väärään bussiin ja heräsi Kiotosta. Olisi mielenkiintoista nähdä tälläinen Suomessa. Yhdistetty ruoka- ja juomadiili maksaa sitten vähän enemmän: Noin 30 euron hinnalla sai korealaisessa barbecue-mestassa syödä itse grillattua ruokaa ja juoda niin paljon kuin napa vetää.

Täältä löytyy myös vähän erilaisempiakin tabehoodaita niille, jotka ovat kyllästyneet Raxin pizza-buffettiin. Kiotossa on esimerkiksi paikka nimeltä Sweets Paradise, joka on erikoistunut erilaisiin kakkuihin. Onneksi sieltä saa myös currya ja pastaa, kun kakkuihin pumpatut sokerit saavat laattareaktion uhkaavasti lähestymään.

Alholista ja muista paheista on hyvä siirtyä seuraavaan aiheeseen eli yliopiston asuntolan sääntöihin. Täällä seminar housessa (seminaari talossa?) on aika orwellilainen meininki, mitä tulee valvontaan. Sen lisäksi, että alkoholi, tupakointi ja yövieraat on kiellettyjä, yleisiä tiloja valvotaan videokameroilla. Ymmärtääkseni asuntolasta vastaava vanha pariskunta katselee päivisin yön nauhoitukset, joiden avulla voidaan sitten monottaa kutsumattomat vieraat helevettihin ja puuttua muihinkin epäkohtiin. Kaverin niskaan satoi paskaa, kun hän lainasi RA:n (residental assistant) polkupyörää. Gestapo oli kattonut seuraavana aamuna pyöräkatoksen valvontakameran videot ja antoi nootia sekä RA:lle että gaijinille. Kanazawassa opiskeleva kaveri oli ihan ihmeissään tänne tullessaan, kun päästäkseen soluuni käymään hän joutui rekisteröitymään alakerrassa näyttämällä passiansa, täyttämällä lomakkeen ja lukemalla asuntolan säännöt. Ilmeisesti tämä on jo japanilaisittainkin aika paranoidia menoa.

Valokurintamalla on ollut hiljaista. Paheista ei ole valokuvia, mutta laitoin tähän lohdutukseksi kuvan samuraista tai jostain muusta hienosta miehestä.

Vaihto

2011-02-05T18:46:00.000+08:00

Ahkera bloggaaja aktivoituu taas. Edellisestä kirjoituksesta onkin mennyt jo nelisen kuukautta eli aika taas vähän kirjoitella ylös omaksi (ja ehkä jopa muiden iloksi) ajatus tai kaksi.

Tämän hetkinen sijaintini on Hirakata, Osaka prefektuurissa, Jaappanissa eli toisin sanoen vaihto onnistui ja täällä olisi tarkoitus olla toukokuun loppuun asti Aasian tutkimus ohjeman puitteissa. Vastaanottavana yliopistona päälliköi Kansai Gaidai, paikallinen kieliopintoihin painottava yliopisto täällä Osakan kupeessa 400,000 asukkaan Hirakatassa. Vaikka japanilaisittain kyseessä on pienehkö kaupunki, niin tässä Osakan prefektuurissa asuu kuitenkin noin kahdeksan miljoonaa ihmistä eli kaikki on suhteellista. Vähän vaikea sanoa missä yksi kaupunki loppuu ja seuraava alkaa. Sama se on muuallakin Japanissa.

Kansai Gaidai Nakamiya campus

Tässä Asian Studies Programmissa on varsin mielenkiintoisia piirteitä. Ensinnäkin opiskelu ja asuminen on järjestetty siten, että vaihtarit on vähän omissa oloissaan. Meidän lukukausi alkaa ensi maanantaina (7.2). ja japanilaisilla alkaa normaaliin japanilaiseen tapaan huhtikuussa. Toisin sanoen kampuksen harvat japanilaiset on niitä, jotka ottaa kursseja meidän kanssa tavoitteenaan vaihtoonlähtö tai länsimaalaisten metsästäminen (lisää gaijin huntereista myöhemmin). Sen lisäksi meidän kaikki kurssit on yhdessä rakennuksessa (Center of International Education). Japaninkieliset kurssit on muissa rakennuksissa ettei varmasti törmäillä käytävilläkään. Meidät on myös nakitettu solukämppiin, joissa ei ilmeisesti paljoa japanilaisia asu. Vähän hassuja järjestelyitä ottaen huomioon, että japaninkielen opiskelu varmaan tuottaisi parhaita tuloksia jos vaihtareiden ja paikallisten välillä olisi mahdollisimman paljon kanssakäymistä. Vaihto-oppilas pystyisi helposti elämään ns. kuplassa eli viettämään aikaa vain muiden vaihtareiden kanssa ja koulussakin pystyy olemaan erossa paikallisista aika tehokkaasti niin halutessaan. Toki yhdeydenpitoa japanilaisiin rohkaistaan ja sitä varten on järjestetty ohjelmia, kuten 'Speaking partner' -ohjelma, joka tunnetaan myös 'Sleeping partner' -ohjelmana.

Tässä on käynyt ensimmäisen viikon aikana varsin selväksi, että Japanilaiset (varsinkin naiset) on erittäin kiinnostuneita ulkomaalaisista vaihtareista. Tästä syystä on syntynet konsepti 'gaijin hunter', joka viittaa juurikin kyseiseen ilmiöön. 'Gaijin' on japania ja tarkoittaa 'ulkomaalaista'. Toisinaan kiinnostus ulkomaisiin (varsinkin länsimaisiin) on viatonta uteliaisuutta tai englannin kielen harjoittelua, mutta löytyy tapauksia joissa japanilaiset naiset juoksee länkkärien perässä irstaat mielessä. Huhujen mukaan nämä naikkoset on epäsuosittuja japanilaisten miesten keskuudessa, minkä takia ne koittaa onneaan ulkomaalaisten kanssa. Varmaan ihan toimiva strategia, kun ottaa huomioon kuinka moni länsimaalainen tulee Japaniin täsmälleen samasta syystä. Välillä tulee mieleen, että koko vaihto-ohjelma on vain yksi suuri deittipalvelu vaihtarimiehille ja japanilaisille naisille. Japanilaisten miesten ja vaihtarinaisten suhteista en tiedä. Voipa niitäkin olla, kuka tietää. Sen verran tiedän, että täällä on paljon jenkkejä, ja he eivät ole tunnettuja korkeasta moraalista.

Uskon kuitenkin, että tämä vaihto-ohjelma on erittäin hyvä tapa kehittää japanin kielen taitoja. Kaikki voivat toki vaikuttaa siihen, kuinka paljon ovat tekemisissä paikallisten kanssa ja siten kehittää kielitaitoaan. Itse lähden melkein nollilta. Osaan kirjoittaa hirakanoja ja katakanoja suht hyvin, mutta sanasto ja kielioppi on vielä ihan perseestä eli en pysty puhumaan muutamia fraaseja ja sanoja lukuun ottamatta. Ja koska japanilaiset eivät osaa englantia juurikaan, niin japanin kielen taito tulee tärkeäksi arjesta selvitäkseni. Olen jo monta kertaa toivonut osaavani sitä tuolla steissillä notkuessani.

Kioton kultainen paviljonki Kinkaku-ji

Käytiin eilen Kiotossa vähän turistimatkalla. Vaikka olenkin sielä pyörinyt useampaan otteeseen, en koskaan ole aikaisemmin käynyt kattelee Kinkaku-ji eli Kioton kultaista paviljonkia. Tämä temppeli on eeppinen näky ja kerää puoleensa varsin suuria turistilaumoja. Se on myös yksi monista Kioton maailmanperintö kohteista. Käytiin myös ottamassa vähän purikura -kuvia eli näitä vaaleanpunataustaisia poseerauskuvia pelihallissa. Niin karuja kuvia, että niitä en tähän lisäile. Koitan jaksaa päivitellä blogia ja Picasa-verkkoalbumia vähän ahkerammin nyt. En tosin lupaa mitään.

Päivittelyä

2010-09-26T21:48:00.000+08:00

Voi veljet, jotenkin muistelin, että olisin Suomesta Perthiin palatessani kirjoittanut jotain blogiini, ettei tarvitsisi myöhemmin muistella. Kalanmaksaöljykapselit eivät ole näköjään parantaneet muistiani mitenkään merkittävästi. Mun kannaltahan kyseessä oli matka, koska pääsääntöisesti majailen muilla main. Koska kaikki tätä blogia lukevat ovat todenäköisesti Suomesta ja viettivät ehkäpä kesänkin sielä, niin on varmaan turha mainita siitä sen kummempia. Ehkäpä yksi parhaista kesistä, ellei paras, mitä olen Suomessa viettänyt. Loistavat kelit ja hyvä seura tekevät ihmeitä. Edes puuduttava varastotyö ei sitä iloa pystynyt pilaamaan. Niin, ja olihan jalkapallon mm-kisatkin ihan kivaa katottavaa, vaikka iltayhdeksän pelit yleensä tyssäs mun osalta 65min kohdalla, kun nukahdin lädes joka ilta. Eipähän yötön yö häirinnyt. Australiassahan tulee talvisin pimeetä ennen kuutta ja kesäisinkin jo seitsemän maissa viimeistään.

Terrorismia terrorismin päälle.

Unohdin myös kirjoittaa blogia Japanista käsin. Tai ehkä 'unohtaminen' on väärä sana. Kyllähän mä muistin, mutta en vaan jaksanut. Välillä tulee kuitenkin pakottava tarve päästä vähän naputtelemaan Suomeksi, kun on koko päivän englanniksi vääntänyt esseetä taas jostain terrorismin näkökulmasta. Mitä on terrorismi? Onko se milloinkaan moraalisesti sallittua? Mitä hyviä ja huonoja puolia voimankäytöllä on terrorismia vastaan taistellessa?

Mutta palatakseni asiaan; kävin tosiaan tässä elo-syyskuussa pyörähtämässä Kiotossa. Eipä sielä tullut paljoa ihmeitä tehtyä: kovin teki mieli pysytellä ilmastoiduissa tiloissa, kun ulkona on se 35 astetta lämmintä päivisin ja yöisin ei varmaan paljoa 30 alle mennyt. Hotellin kattotasanteella sijaitseva olutterassi oli kyllä miellyttävä kokemus upeilla maisemilla: katolta näki koko Kioton kaupungin ja sitä kolmesta ilmansuunnasta ympäröivät vuoret. Aurinko laski viereisen vanhan linnan taakse... Unohdin kameran kämpille eli kannattaa joko uskoa sanaani, tai sitten mennä itse katsomaan. Käytiin myös "heinäsirkkatemppelissä". Nimestä päättelin, että nyt olisi tiedossa jotain vähän erilaista. Oon kuitenkin nähny mielestäni jo tarpeeksi näitä buddhalaisia temppeleitä ja shinto-pyhäkköjä. Mutta tilanne paikanpäällä oli vähän hämmentävä: meidät paimennettiin isoon saliin (Buddhalle kiitos ilmastoinnista!), jossa meille pidettiin vihreän teen ja sokerikeksien lomassa puolen tunnin luento temppelin erityisen hyvästä toivomuksia täyttävästä patsaasta. Muistaakseni mesosin joskus aikaisemmin jo näiden rahanahneiden japanilaisten munkkien juonista, joten ei siitä sen enempää.

Käytiin katsomassa japanilais-kanadalainen elokuva トイレット eli Toiletto eli paskahuussi. Se kertoo kanadalaisista sisaruksista, joiden japanilainen äiti kuolee ja jättää japania taitamattoman kolmikon ongelmaksi oman englantia osaamattoman äitinsä. Elokuvassa ei puhuta sanaakaan japania, mikä helpotti omaa katselunautintoani aika paljon. Kannattaa katsoa varsinkin jos sattuu saman ohjaajan Ruokala Lokista pitämään.

Paluumatka Kansain lentokentältä vähän venähti, kun lento Kuala Lumpuriin oli myöhässä viisi tuntia. Myöhästyin sen takia jatkolennosta ja jouduin odottamaan aamun asti jatkolentoa. Ei asiat ihan persiilleen silti mennyt, koska Malaysia Airlines kustansi sapuskat Kansain lentokentällä ja majoituksen ja aamiaisen Kuala Lumpurissa golf-resortissa. Onneksi olin varannut liput samasta lafkasta koko matkalle. Jos olisin nimittäin varannu vaikka Air Asialta lennot välille Perth-Kuala Lumpur, niin Malaysia Airlines ei olisi reitittänyt mua uusiksi saati sitten maksanu hotellejakaan. Mutta nyt niillä oli vastuu mun kuljettamisesta Osakan ja Perthin välillä eli kaikki myöhästymiset ja uudelleen reitittämiset meni niiden piikkiin.

Mutta nyt olen taas täällä Perthissä kesää odottelemassa. Päivisin lämpötilat on jo 25 asteen paikkeilla ja ylikin. Enää ei tarvise käyttää lämmitintä öisinkään! Ah, tätä vahingoniloa, kun ajattelen millaisessa paskasateessa Suomessa hiihdellään tälläkin hetkellä. Toisaalta nauru loppuu lyhyeen, kun muistan, että suunnitelmissa on tulla Suomeen jouluksi ja puolalaiset ennustaa kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Joulun vietto 40 asteessa palmujan katveessa yksin rannalla tuntuu jotenkin hassulta ajatukselta, mutta kyllä se ehkä jääkauden voittaa...

Ja mailien keräily jatkuu vuoden vaihteessa luultavasti siten, että lentäisin Suomeen jouluksi ja tammikuun puolessa välissä lennän Japaniin vaihtoon Osakaan puoleksi vuodeksi. Sieltä sitten Perthiin viimeistä lukukautta suorittamaan. Että tämmöiset suunnitelmat. Katsotaan miten onnistuu.

Huomenna sitten takaisin Suomeen

2010-06-10T21:17:00.002+08:00

Noniin, nyt olen taas tarpeeksi päihtynyt kirjoittaakseni jotain. Tänään oli viimeinen koe ja huomenna on klo 11.55 lähtö kotia kohti Qantasin siivin, jotka vaihtuu Cathay Pacificin siiviksi Singaporessa ja Finnairiin Hong Kongissa. Edessä on siis 24 tuntia lentämistä ja lentokentillä hengailua. Nyt on takana puolet kolmen vuoden kandin tutkinnosta ja ensi jaksossa on edessä aika pitkälti terrorismia ja jackbauer meininkiä. Mitä on toistaiseksi jäänyt käteen?

Aimo kasa kyynisyyttä. Olen tänä vuonna opiskellut moderneja valtioteorioita eli paikallisella kielellä Modern Theories of the State. Sieltä löytyy teoria jos toinenkin selittämään, nykymaailman menoa tai menon puutetta. Teorioita tuntuu yhdistävän ajatus siitä, että demokratia on vain silmänlumetta ja kulissien takana naruista vetelee se sikariporras ja eliitti, joka omistaa kaiken ja haluaa myös kontrolloida kaikkea. Onpas pelottavaa, mutta näin se on helpointa kyynisesti ajatella. Kaikki menee päin persettä. Perseetkin on perseestä.

Kaikkein mielenkiintoisin teoria (siis mielenkiintoisin, jos tälläiset asiat ylipäätään kiinnostaa. Minua kiinnostaa.) oli sellainen, jonka mukaan ihmiset nyky-yhteiskunnassa ovat sekaannuksen vallassa ja kaipaavat paimennusta, koska perinteiset auktoriteetin lähteet (kirkko ja kyläyhteisöt) ovat menettäneet merkityksensä. Tälläiset ihmiset ovat helppo saalis valtiovallalle, joka mielellään kertoo ihmisille, kuinka asiat ovat. Ja lammasmaiset ihmisethän ovat vain iloisia jos joku kertoo, mitä heidän tulisi tehdä. Seurauksena on luedemokratia, jossa ihmiset luulevat tekevänsä itsenäisesti päätöksensä, mutta tosi asiassa se kulissien takana piiloitteleva porvari saa heidät ajattelemaan niin kuin hän haluaa ja sitä myöten myös toimimaan niin kuin hän haluaa. Ihan näin pätemismielessä mainittakoon vaikka kommunisti Antonio Gamsci, joka oli sitä mieltä, että yhteiskuntaa dominoiva luokka käyttää poliittista ja moraalista johtamiskykyään tehdäkseen omasta ideologiastaan hallitsevan eli hegemonisen. Mikäpä olisi parempi tapa saada ihmiset tekemään niin kuin itse haluat, kuin vaikuttamalla heidän ajatusmaailmaansa siten, että he lopulta tekevät sen vapaaehtoisesti? Parhaita orjia ovat kuulemma ne, jotka eivät tiedä olevansa orjia...

Noam Chomsky väittäää, että koulut ovat olemassa pääasiassa aivopestäkseen ihmisiä eli tehdäkseen heistä massasieluja, jotka toimivat yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Mitä nämä "yhteiskunnan säännöt" sitte ovat? Ne ovat tämän eliitin luomus! Ah, mikä salaliittoteoria! Anarkistit ja toisinajattelijat karsitaan karulla kädellä kouluista: mitä lie oppimishäiriöisiä ongelmanuoria... Yritykset ja valtioeliitti puuttuvat opetukseen sponsorointinsa kautta ja siten pitävät huolen, että kouluissa opiskellaan sitä, mikä heitä miellyttää. Näin siis ainakin Chomskyn kyynisessä Yhdysvalloissa. Suomessahan asiat ovat toisin eli paremmin.

Mikä tästä sitten on totta ja mikä ei? En tiedä, mutta iltaisin foliohattuja askarrellessani asiaa tulee mietittyä. En viitsi kuitenkaan alkaa tämän enempää valtaeliiteistä kirjoittelemaan, etteivät kommunistiksi luulisi ja potki ulos yliopistosta...

Oon ottanu aika heikosti kuvia tänä vuonna Australiassa. Sellaista se on kun on jo kaiken nähnyt viime vuonna! Tässä nyt kuitenkin yksi kuva tästä lähistöltä. Liikennemerkki varoittaa teillä hortoilevista vanhuksista. Tien vasemmalle puolle yliopiston asuntolan kylkeen on rakennettu kortteli vanhuksille: sopiva paikka mennä viettämään elämänsä viimeiset vuodet rellestävien opiskelijoiden läheisyyteen!

Joka tapauksessa huomenna Suomeen ja pimeään varastoon duunin, ah!

ANZAC-päivä

2010-04-25T21:38:00.000+08:00

Hyvää ANZAC-päivää! Täällä päin maailmaa vietetään tänään Australian and New Zealand Army Corps :in muistopäivää eli synkistellään ensimmäisen maailmansodan taisteluita Turkissa, missä aussit kävi ottamassa turpaansa ottomaaneilta. Tän päivän merkitys on enemmänkin symbolinen; toki sielä kuoli tuhansia australialaisia, mutta se oli myös ensimmäinen (eikä todellakaan viimeinen) kerta kun Australia lähettää sotilaita sotimaan ulkomaille Australian lipun alla brittien Union Jackin sijaan. Eli tämmöinen nationalistinen lippujen heiluttelu -juhla.

Asiasta toiseen, tuli tosiaan käytyä Japanissa kolmannen kerran. Vietin tämän koko kymmenen päivää Kiotossa ilman sen kummempia suunnitelmia. Satuin sopivasti sakuran eli kirsikanpuiden kukinnan aikaan sinne ja turistimassat oli aika massiivisia turistien suosimilla alueilla, kuten Arashiyamassa. Näitä pinkkejä ja valkoisia kukintoja tuli sitten pällistelyä ja räpsin myös kuvia kaiken kansan iloksi ja iskin niitä Picasa-albumiini. Sään puolesta huhtikuu on hyvä aika vierailla Japanissa. Toki osa päivistä oli pilvisiä ja vettä tuli urakalla, mutta oli niitäkin päiviä, jolloin lämpötilat pyöri lähellä kahtakymmentä ja takkia tarvi vain iltasella auringonlaskun jälkeen. Hyvä fiilis ajella fillarilla Kioton lähiöiden kapeilla kaduilla auringon paistaessa pilvettömällä kevättaivaalla!

Kävin myös turistien kansoittamalla Inari -pyhätöllä. Onko se nyt sitten buddhalainen vai shintolainen, ei siitä ota kukaan selvää. Jos nyt pitäisi ase ohimolla valita, niin sanoisin, että se on shinto pyhättö. Oliko se nyt niin, että ne temppelit on buddhalaisia ja pyhätöt shintolaisia...? Japanissa saa (sikäli kuin kiinnostaa) pähkäillä tämän aiheen kanssa jatkuvasti, koska joka paikka on täynnä näitä pyhäköitä ja temppeleitä. Näin ainakin Kiotossa, missä on kiitettävä määrä historiallisia monumentteja. Eipä tainnu jenkitkään Kiotoa pommittaa 40-luvulla... Enihow, olihan se ihan hieno paikka. Vähän kyllä pistää silmään se uskonnon kaupallisuus: myyntikojuja löytyy joka lähtöön: myydään riipusta, rakkaushoroskooppeja, kimonoita, sakea ja kaikkea muuta, millä ei välttämättä ole edes hirveästi tekemistä kyseisen uskonnon kanssa. Samapa tuo jos turistit ostaa. Oli sielä myös aika paljon näitä punaisia portteja eli torii :ta.

Sadan yenin sushi-ravintola oli myös ihan kiva. Tässä perheravintolassa kaikki annokset maksaa 100 yeniä. Tarjolla on ihan hyvää perussushia, vaikka se ei aiheutakaan suussa minkäänlaisia bileitä. Jokaisessa pöydässä on tietokone, jolta voi tilata erikseen kokilta annoksia, jotai ei liukuhihnalta löydy. Kannattaa kuulema tilata kokeilta joka tapauksessa, koska ilmeisesti osa hihnan annoksista on kuivahkoja ja saattanu pyöriä sielä ties kuinka kauan. Halvan hinnan perässä juostessa on otettava riskejä. Japanilaiseen tapaan tee ja inkivääri on ilmaista eli niitä voi siinä sitten nautiskella jos ei sushit kelpaa. Mulle kyllä kelpasi, ja voitin tyhjiä lautasia takaisin koneeseen syöttäessä pinssin eli täytynee käydä myös ensi visiitillä!

Suomesta olis tod. näk. töitä tiedossa eli talviloman vietto Suomen kesässä on suhteellisen lähettä nyt. Toivotaan, että islantilaiset pitää tuhkapilvensä omien rajojensa sisällä...

Taas Japaniin

2010-03-16T19:42:00.000+08:00

Taas Japaniin. Huhtikuun alussa lukulomalla tulee lisää leimaa passiin, kun teen pikareissun Japaniin. Kirsikkapuiden pitäisi kukkia juurikin siihen aikaan, niin saa sitten Kiotossa kahlata turistivirrassa vielä enemmän kuin normaalisti. Ihmismassat nyt ei toisaalta ole mikään uusi ilmiö Japanissa käyneelle, joten eipä siitä kannata stressata vaan pitää vaan nauttia pinkeistä kukista itsekin!

Varsin miellyttävää päästä Perthistä hetkeksi pois. Parin viime viikon lämpötilat on pyöriny siinä 30 ja 40:n asteen välillä ja toisinaan menny myös se 40 astetta rikki. Vaikka ei oo kosteeta, niin kyllä näissä lämpötiloissa vähän jo alkaa itkettämään. Taisi olla kaikkien aikojen yölämpötila ennätyskin tossa pari päivää sitten: 28 astetta. Tosin tässä on nyt ollut pari päivää varsin viileät kelit ja ei ole tarvinu hikoilla itseäni uneen. Kun kirjoitan 'viileät', niin kannattaa muistaa, että kaikki on suhteellista. On tänäänkin päivälämpötila ollu siinä 25 asteen paikkeilla, mutta on se jo huomattavasti viileämpi kuin 40 astetta! Virallisestihan kesä on nyt ohi, mutta sunnuntaihin mennessä lämpötila nousee taas yli 30 asteen, että en sitten tiedä, koska täällä oikeasti on taas 'kylmät' kelit. Jos mä viime vuodesta mitään muistan, niin arvioisin, että toukokuun paikkeilla alkaa olla jo varsin kalseaa. Eli alle 20 astetta päivisin.

Haeskelen tällä hetkellä töitä Suomen kesäksi eli omaksi talvilomakseni (työnantajat ottakee yhteyttä!) sekä Suomesta että Australiasta. Olisi ihan kiva olla Suomessa kesällä, kun on kaksi viimeistä jäänyt väliin. Olisipahan sitten taas vähän pelimerkkejä, joiden voimin voisi taas matkustaa Japaniin.

Toisaiseksi en ole ottanut yhtään uutta kuvaa Austraaliasta, mutta eiköhän niitäkin aikanaan ilmesty Picasa-verkkoalbumiin. Koitan nyt ainakin Japanissa ottaa pari kuvaa cherry blossomista eli sakurasta eli siis kirsikkapuiden kukinnasta. Jos ihmisiä on liikaa, niin otan sitten kuvia japanilaisten turistien takaraivoista.

Mainittakoon vielä, että lennän Garuda Indonesialla, jolla on ainakin Wikipedian mukaan ollut 14 kuolonuhreja aihettanutta onnettomuutta ja yksi lentokonekaappaus 60 vuoden aikana. Saa nähdä onko halvin tällä kertaa paras. Tällä hetkellä tosin pelottaa enemmän olla samassa koneessa Balille menevien aussituristien kanssa, kuin mahdollinen onnettomuus.

Taas Perthissä

2010-02-11T15:28:00.000+08:00

Taas on blogin kirjoittelu vähän jäänyt. En voi sanoa, että se johtuu kiireistä. Joka tapauksessa täällä sitä taas ollaan Perthissä. Lennot tänne Hong Kongin kautta oli ihan ok, mitä nyt oli 7 tunnin vaihto hissi/haitarimusiikkia kuunnellessa ei oo se paras tapa viettää yötä, tai aamua, riippuu näkökulmasta. Aikaero on hieno asia. Viisaana miehenä sitten varasin ittelleni lennot Singaporeen seuraavaks päiväks. Tietysti piti säästää se pari kymppiä ottamalla pari päivää aikasempi lento, kuin oli alunperin tarkoitus. Ja kun penniä oltiin venyttämässä, niin tietenkin varasin lennot halvimmalle mahdolliselle yhtiölle, tässä tapauksessa Tiger Airwaysille. Halpalentoyhtiö eroaa kaiken maailman finnaireista ja emiratesseista sillä, että kaikesta lisäpalvelusta, kuten ruuasta ja ruumamatkatavaroista, peritään lisähintaa. Tiger lentää ihan ok Airbusseilla eli mitään pelottavia neuvostoliittolaisia viritelmiä ei tarvitse pelolla odottaa. Tämä viiden tunnin tempaisu oli myös sijoitettu mukavasti keskelle yötä.

Perillä Singaporessa olin noin kolmelta aamuyöllä, kun junat alkaa kulkemaan siinä kuuden pintaan. Toki taksillakin pääsisi keskustaan, mutta ilman hotellivarausta se on yhtä tyhjän kanssa, koska mikään hostelli ei vastaanota matkalaisia keskellä yötä, ellei toisin ole sovittu. Nämä pari päivää Singaporessa vilahti suht nopeasti kavereita tavatessa ja bubble tea:tä (kupla teetä?) imeskellessä. Saatoin ehkä yhden oluenkin juoda.

Perthiin palatessa piti jälleen käyttää aina yhtä ihanaa Perth Airport Connectin bussia päästäkseni kotosalle. Perthissähän on nerokkaasti tehty sillä tavalla, että maan sisäisten lentojen (meniköhän nyt yhdys sanat oikein?) terminaaliin pääsee julkisella bussilla (Transperth), mutta sieltä ei pääse kansainväliseen terminaaliin mitenkään järkevästi. Terminaalien väli on kuulemma alle kilometri, mutta autolla pitää ajaa 11km kiertoteitä. Hyvin suunniteltu. Kuulemma muutostyöt tämän aivopierun korjaamiseksi on vauhdissa. Elikkä jouduin ottamaan tämän yksityisen minibussin (30 dollaria meno-paluu), joka sahasi ympäri Perthiä, päästäkseni keskustaan, josta matka jatkui lähijunalla Murdochiin. Kuski kiltisti lupasi jättää mut juna-aseman viereen, mutta jotenki se unohtu ja sitten kierreltiin ympäri keskustaa keräämässä uusia matkustajia lentokentälle. Matkan aikana sai sitten kuunnella turisti-infoa ja kuinka bussinkuljettaja joskus jossain baarissa koitti heittää jotain homppelia auton ikkunasta läpi, mutta ei hitto vie menny läpi, vaan ikkuna vaan vähän jousti. Perkele. Pitää ilmeisesti hankkia kavereita, joilla on auto, koska Perthin kansainvälinen lentokenttä on ihan persiistä, mitä tulee julkiseen liikenteeseen.

Mutta, ei tässä ihmeitä. Kohta alkaa koulut ja seuraava matka tod. näk. suuntaa kohti Jaappania taas kerran. Sattuneista syistä.

...Ja Japanista Suomeen

2009-12-28T22:37:00.000+08:00

Hou hou hou, hyvät joulut ja uudet vuodet. Kävikin niin, että en jaksanut päivittää blogia kertaakaan Japanista käsin. Tähän oli muutama syy: Ensinnäkin Saton kämpillä ei ollut nettiä, vaan piti mennä viereiseen isän taloon nettiä käyttämään. Jostain syystä vanhemmat asui eri taloissa, vaikka ovat naimisissa. Enivei, tämä ainakin 10m kävelyetäisyys yhdistettynä siihen faktaan, että Japanissa ei ole minkäänlaista lämpöeristystä taloissa johti siihen, että ei paljoa tehnyt mieli poistua lämpöpatterin vierestä. Tää netinkäytön vaikeus yhdistettynä yleiseen laiskuuten johti siihen, että nettiä tuli käytettyä varsin vähän ja se vähä aika tuli käytettyä hyödyllisemmin, esim. lukemalla Facebookista ihmisten eeppisistä dokauksista.

Kiotosta käsin tuli kierreltyä Kansaita ristiin ja rastiin. Himeji:ssä tuli nähtyä eeppinen linna, jota ilmeisesti käytettiin James Bond leffassa You Only Live Twice salaisena ninjakouluna sekä kätevästi myös rakettiaseiden tutkimuskeskuksena. Linna on ehdottamasti näkemisen arvoinen ja pistin siitä nettiinkin fotoa. Eikä linnan löytäminenkään pitäisi ollan liian vaikeaa; kunhan vain tajuaa Himejissä poistua juna-asemalta oikealle puolelle, niin linna jo näkyy pitkän kadun päässä. Samalla reissulla tuli käytyä vielä Kobessa katsomassa 'Kobe Luminarie' valoesitystä. Koben suuren maanjäristyksen muistoksi järjestetyssä tapahtumassa pällistellään hienoja valorakennelmia, jotka muistuttavat katedraalia ja kaiuttimista soi jonkin sortin kirkkomusiikkia. Hieno fiilis, vaikka vesisateessa ja kauheassa ryysiksessä sai vähän kituakin.

Osakassa tuli käytyä tällä kertaa vain päivämatkan verran. Vanhan tutun kanssa käytiin Osakan akvaariossa, Kaiyukanissa. Tästä maailman suurimmasta akvaariosta löytyi pari valashaita ja ties mitä muita merihirviöitä. Jotenki siitä jäi vähän kulahtanu fiilis kuitenkin ehkä johtuen siitä, että tuli käytyä Melbournen hienossa akvaariossa. Vähän sama fiilis, kuin kävin Perthin eläintarhassa Singaporen eläintarhan jälkeen. Vaikea pistää paremmaksi.

Yksi yliyön reissu tehtiin Japaninmeren rannikolle Amanohashidateen. Kirjaimellisesti tämä nimi tarkoittaa 'portaita taivaaseen', mikä taas viittaa kyseisessä paikassa meressä olevaan kannakseen, joka näyttää tietystä näkövinkkelistä taivaaseen nousevilta portailta. Tämän pikkukaupungin kupeessa on myös venetaloista tunnettu kylä nimeltä Ine. Kylässä on parisataa tölliä, joiden erikoisuus on niiden sijainti vedenrajassa ja alakerran käyttö venesatamana. Eli omasta mökistä voi suoraa singahtaa merelle kalaan tai mitä lie simpukoita keräilemään. Sen verran tuli rapuja syötyä, että en enään koskaan niitä syö.

Kiotoon sain vähän uutta perspektiiviä, kun en tällä kertaa asunut keskustassa turistitemppeleiden varjossa, vaan sielä missä paikallisetkin asustaa: lähiössä kuin sillit purkissa. Paikallisena aktiviteettina kiipesin pienen vuoren, Atagoyaman, huipulle tunnelmallisessa sumussa ja ohittelin mummoja ja pappoja kiivetessäni jyrkkiä portaita. Olisihan se vähän noloa jos joku 60v tervaskanto kepittäisi riskin 22v nuorukaisen. Tästä vähän ylisuorittamisesta ja yleisestä parin viikon löhöilystä ja liikunnan puutteesta johtuen, olin ihan paskana seuraavat kolme päivää. Yleisesti ottaen tämä reissu oli erittäin hidastempoinen, välillä jumitettiin päivä tolkulla kämpillä kattomassa japanilaisen tv:n ihmeitä. Esimerkiksi yksi NHK:n uutisankkureista näyttää Michael Jacksonilta. Kuitenkin vanha mielenkiinto Japania kohti palasi. Haluan takaisin asap, mutta mieluiten kesällä.

Japaniin!

2009-12-03T10:17:00.000+08:00

On ollu aika ankeeta olla viimeisenä henkilönä meidän kuuden hengen solukämpässä. Pitäny katella kuin kaikki muut lähtee kotiin ja ite vielä istun täällä. On täällä tosin mukavan lämmintä, toisin kuin Suomessa. Koko vuoden ollu käytännössä aina joku kotona eli en oo ollu yksin paljon yhtään. Täällä on aavemmaisen hiljaista...

Kohta lähden lentokentälle ja sieltä Singaporen kautta Osakaan. Perthin julkinen liikenne on yleensä ihan hyvä, mutta jostain syystä julkisilla ei pääse kansainväliselle terminaalille. Julkisilla pääsisi kyllä sisäistenlentojen terminaalille, mutta välimatka terminaalien välillä on ~4km eli ei paljon kannusta kävelemään. Sisäiseltä pääsisi shuttle bussilla kansainväliselle, mutta vain jos on ensin lentänyt sisäisen lennon ja on sitten jatkamassa ulkomaille tai päinvastoin. Eli meille, jotka ei omista autoa ja kaverit ei pysty kuskaamaan, vaihtoehto on ottaa lentokenttätaksi, mikä maksaa noin 20 dollaria. Jos bussit kulkisi, niin selviäisi varmaan parilla taalalla, perkele. Sukkulabussi myös ajelee ympyrää Perthin keskustassa ja noin 30min matkasta tulee tunnin matka aika näppärästi.

Pääsen varmaan päivittämään blogia suht hyvin Japanista ja lisäilen kuvia nettiin toisinaan, mutta koitan välttää samanlaisten kuvien lähettämistä, mitä olen jo vuonna 2006 lisäillyt.

Nyt kone kiinni, samurai miekat tanaan ja nousevan auringon maahan ->

Penguin island

2009-11-27T15:37:00.000+08:00

Kävin tässä vielä enne lähtöä katsastamassa Penguin islandin Rockinghamin edustalta. Lonely Planettia kompaten Rockinhamissa ei itsessään ole juurikaan mitään nähtävää: normaali australialainen pikku kaupunki suurkaupungin kupeessa. Sieltä löytyy kuitenkin Shoalwater Marine Park, mikä on käsittääkseni erittäin hyvä paikka sukeltelulle, snorklaamiseen ja kaiken maailman delffiinien pällistelyyn.

Perthistä pääsee Rockinghamiin junalla alle tunnissa. Juna-asemalta pitää ottaa bussi Mersey Pointille, mistä diilataan lauttalippuja ja kiertueita. Pelkkä lauttalippu oli 18 AUD eli about 10 euroa. Tää lauttamatka kestää ehkä 5-10 minuuttia: Penguin island on erittäin lähellä mannermaata ja huhujen mukaan laskuveden aikaan saarelle voi kävellä. Vesi saaren edustalla on erittäin kirkasta ja näytti vähän siltä ettei siinä vesikaistaleella ollu edes paria metriä vettä. Ensi kerralla säästän lauttalipun hinnan ja uin saarelle.

Penguin island ei päivisin ole aivan nimensä veroinen, koska sinipingviinit viettää valoisan ajan vedessä kalaa narraten. Saarella tosin näkee miljoona lokkia ja 25 tuhatta pelikaania sekunnissa. Pingviini saarelta löytyy pieni teatteri, missä noin kymmenen pingviiniä hengailee ja niitä ruokitaan aina välillä. Eli tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvitse kotiin lähteä, koska nämä luontoon sopimattomat yksilöt on aina nähtävissä. Villejä pingviinejä ei näkynyt.

Näin asiasta viidenteen, on tullut nyt muutaman kerran vastaan näitä paikallisia alkuasukkaita eli aboriginaaleja. Ne ei valitettavasti ole aina niitä iloisia didgeridoohon puhaltelevia vekkuleita. Varsinkin Perthissä aboriginaalit tuppaa olemaan se ihmisryhmä, joka aiheuttaa eniten pahennusta julkisilla paikoilla. Ehkä jopa enemmän kuin länsimaalaiset känniääliöt. Tokihan aboriginaalitkin on kännissä. En muista nähneeni hirveän montaa selvinpäin. Tossa pari päivää sitten viimeksi oli bussissa iso ryhmä aboriginaaleja meuhkaamassa ja juopottelemassa sylivauva mukanaan. Lapsen äiti (?) näytti hienoa mallia ja oksensi penkkien taakse. Lähinnä surullista katsottavaa, mutta ei niille oikein voi olla vihainenkaan, kun miettii mistä niiden sosiaaliset ongelmat on peräisin... Kovasti täällä puhutaan Australian hallituksen menneistä pahoista teoista, mutta en sitten tiedä minkälaisia käytännöntoimia valtiovalta on ottanut pelastaakseen aboriginaalien kulttuurin ja sopeuttaakseen nämä juuriltaan revityt ihmiset länsimaiseen yhteiskuntaan.

Lisäsin Picasa-verkkoalbumiin lisää kuvia. Muutama kuva Penguin islandilta ja pari vanhempaa kuvaa Melbournesta.

Kesäloma!

2009-11-23T16:49:00.001+08:00

Nyt on ensimmäinen lukuvuosi Australiassa takana ja kesäloma alkaa! Sopivasti tuli noin 30 asteen helteetkin, jotka tiedettävästi jatkuu vielä huomiseenkin. Kuitenkaan Sydneyn 40 asteen paahdetta ei pitäisi olla toistaiseksi luvassa. Luku-urakan jälkeen voi oikeutetusti ottaa vähän rennommin ja taas on aika vähän matkustella. Pläni on seuraava:

Täällä Perthissä voin nauttia lämmöstä puoltoista viikkoa, sitten onkin jo lento Japaniin vähän Kansaita tutkimaan. Kioto tukikohtana tulen suorittamaan iskuja lähiympäristöön, mutta ennestään tutut Osaka, Kioto ja Nara jää tod. näk. vähemmälle huomiolle. Näin ennakkoon tavoitteena olisi nähdä Ine -niminen kylä, joka valittiin yhdeksi kauneimmaksi Japanissa, sekä Himejissä sijaitseva linna, jota taas luennehditaan Japanin kauneimmaksi. Himejin linna tosin on remontissa, mutta toivottavasti sitä ei ole vielä aivan täysin pressuun kääritty. Japanista matka jatkuu Etelä-Suomen harmaaseen jouluun ja tammikuussa on tiedossa viikon reissu Unkariin ja Itävaltaan. Tässä viikossa ei varmaan ihmeitä kerkeä näkemään: lähinnä Budapestin ja Wienin. Suomessa viihdyn taas helmikuun alkuun ja sitten on tiedossa paluu Perthiin ja heti seuraavana päivänä kaveria tapaamaan Singaporeen. Aika kiireinen aikataulu, mutta eiköhän siitä selvitä!

Koitan napsia vähän lisää valokuvia Australiasta ennen lähtöä ja tunkea niitä Picasa-verkkoalbumiini. Viimeksi olin Japanissa syyskuussa 2006 ja sielä oli sietämättömän kuuma, mutta nyt sielä pitäisi olla vähän viileämmät olot eli tiedossa on varmaan vähän erinäköisiä maisemia. Tässä vuoden vaihteessa on siis tiedossa kuvia vähän joka puolelta sikäli kun joku niitä katselee.

Surffaus

2009-09-27T22:41:00.001+08:00

Nyt voi viivata yli yhden kliseisen joka miehen tavoitteen Austraaliassa: surffauksen. Paskasade taukos pariks päiväks ja tänään oli mittarissa jo miellyttävät 25 astetta. Mikäs sen parempi tapa viettää hyvä kesäpäivä, kun maaten homokireessä märkäpuvussa laudanpätkän päällä kauhoen kuin heikkopäinen?

Säiden puolesta tuli siis tilaisuus lähteä surffaamaan. Alkuun pääsyä helpotti myös surffaava ruotsalainen koulukaveri, jonka lähti opastamaan alkuun Scarborough -rannalle. Oma auto helpottaa elämää huomattavasti Perthissä, joka on vähän kotoisan Espoon tyylinen siinä mielessä, että mitään ei ole kävelymatkan päässä. Sopivasti tältä toverilta löytyi avo-Saab (tehty kuulemma Suomessa) jolla me kaupungin kovimmat jätkät sitte ajeltiin yliopistolta rannalle. Autolla matkaan meni noin puoli tuntia, julkisilla varmaan tuplasti. Busseihin ja juniinhan ei saa surffilautoja viedä, mikä vähän vaikeuttaa omien lautojen kuljettamista rannalle sikäli kun niitä löytyy. Multahan ei löydy, joten jouduin vuokraamaan laudan ja märkäpuvun (vesi on vielä kylmää) 40 dollarin, noin 20 euron, hintaan. Hirveän usein köyhän opiskelijan budjetti ei tälläisiin vuokriin taivu, joten jos tätä hupia aikoo harrastaa yhtään enemmän, niin kannattaisi hankkia ainakin oma märkäpuku. Oma lauta olis myös suositeltava, mutta sitten tulee vastaan taas tämä ongelma julkisten kanssa...

Surffaus on todella vaikeeta. Se on myös erittäin hauskaa, vaikka suurin osa ajasta meni veden alla kuperkeikkaa heittäessä, kun iso aalto tuli ja vie kokemattomat surffarit mennessään. Saa vielä aika paljon harjotella ennen ku tosta tulee yhtään mitään.

Saa nähdä koska on seuraava tilaisuus surffata: huomiseksi on taas luvattu suht kylmää ja vesisadetta. Alkoi myös Indonesian halvat surffimestat kiinnostamaan. AirAsia näyttäis lentävän Perthistä Balille 300 dollarilla eli noin 150 eurolla...

Kartta

2009-09-10T22:11:00.002+08:00

Vegesafkasta kirjoitellessa innostuin kikkailemaan Google Mapsilla ja onnistuin lisäämään pikkukartan tonne sivupalkkiin. Lisäilen sinne blogissani mainittuja kohteita jos joku sattuu kaipaamaan tietoa siitä, missä päin sitä oikeasti on tullut käytyä. Kartat auttaa ainakin mua suuresti hahmottamaan tilanteen muiden tekstejä lukiessa.

Sieltä löytyy näin alkuunsa nämä eilen lisätyt vegeravintolat sekä pari kohdetta Indonesiassa ja Malesiassa. Koitan lisätä myös Australian kohteita kunhan jaksan ja kykenen.

Eipä tällä erää muuta.

Vegeruoka

2009-09-09T20:16:00.007+08:00

Voisin kirjoittaa sanasen pupunruuasta eli vegemätöstä eli kasvisruuasta. Terveempien elämäntapojen ja opiskelijaelämän akutiin rahapulan puitteissa oon tutustunu paikallisiin vegeravintoloihin. Kaikkia niitä yhdistää se, että tarjolla oleva vegeruoka ei ole länsimaista sekä se, että ruoka on myös erittäin halpaa. Tähän mennessä oon kolme paikkaa löytäny ja kokeillu.

Edetään vaikka kronologisessa järjestyksessä eli first things first. Perthin keskustassa Swan-joen rannalta löytyy intialainen ravintola Annalakshmi on the Swan. Tarjoilla on erittäin hyvää intialaista vegesafkaa buffettyyliin. Löytyy kahta sorttia riisiä, kasviscurrya, salaattia ja jotain muita ihmeellisiä intialaisia ruokia. Ruokaa saa santsata, mistä johtuen usein tuleekin syötyä vähän liikaakin... Kiinteää hintaa tällä ravintolalla ei ole, vaan maksu tapahtuu ravintolan oman sloganin mukaan "Eat as you like, pay as you feel". Periaatteessa siis ei tarvisi mitään maksaa, mutta ovella odottaa vanha mummeli, joka ei katso hyvällä jos lähtiessä tarjoaa lämmintä kättä kuuman käteisen sijaan.

Seuraavana löytönä voisin esitellä yliopiston kampuksen läheltä paikalliselta ostarilta, Kardinyasta, löytyvän One World -niminen vegaaniravintola. One World kuuluu johonkin kansainväliseen maailmanpelastushihhuliorganisaatioon, joka saarnaa veganismin tärkeydestä ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Tärkeällä asialla toki ovat, mutta kyllä se vähän hatuttaa katella niiden propagandavideoita samalla ku mutustaa ruokaansa. Ruokaa saa yhden kukkuroillaan olevan lautasellisen, joka koostuu riisistä, nuudeleista, currysta, tofu -ja soijasörsseleistä. Tästä täyttävästä ateriasta saa maksaa oman mielensä mukaan "lahjoituksena". Ovella ei ole vanhaa mummelia.

Toistaiseki uusin löytö on Govinda's Hare Krishna Restaurant Perthin Northbridgessä. Nimensä mukaisesti kuppilaa pyörittää Hare Krishnat, jotka tarjoavat lounasta sekä sunnuntai iltaisin viiden dollarin hintaisen vegaaniaterian. Ruoka on aikalailla samantyylistä kuin Annalakshmissa eli erittäin hyvää. Sillä viidellä dollarilla saa syödä niin paljon kun haluaa. Tarjolla on myös jälkiruokaa sekä jotain hämmentävää yogurttimaista juomaa... Intian ruokakulttuuria tuntemattomana en tiedä, mitä se oli; hyvää joka tapauksessa... Varjopuolena tässä mestassa on se, että sain ensialkuun kuunnella luentoa Krishna -uskosta ja valaistumisesta. Ilmeisesti jos olisin saapunut vähän aikaisemmin tarjolla olis ollu meditaatiota ja musiikkia. Ne jäi kyllä väliin ja saattaa jäädä myös ensi kerralla.

Haluan myös kokeilla kartan liittämistä blogiin eli tässä nyt on (tai ainakin pitäisi olla) Google Mapsin kartta näihin vegeravintoloihin. Toivottavasti kaikki nyt ryntää ostamaan lentolippua Perthiin ja kartta kourassa bongaamaan vegeravintoloita.

Näytä Vegeravintolat suuremmalla kartalla

Kevät

2009-09-02T10:20:00.003+08:00

Nyt on virallisesti kevät Australiassa. Lämpötilat täällä Perthissä pyörii edelleen 17-19 asteen paikkeilla. Harvoin nousee yli 20:en. Eli vielä vähän kismittää, kun vertailee Espoon ja Perthin säitä, mutta kyllä kohta hymyt hyytyy sielä Suomessa, kun talvi lähestyy ja täällä alkaa lämpötilat lähenee psykedeelistä 40:ää.

Täällä näyttäisi olevan sateiden suhteen tilanne se, että vuoden vedet sataa näinä parina talvikuukauttena ja kesällä ei sitten sada juuri ollenkaan. Alkuvuodesta en montaa sadepäivää muista, saati sitten pilvistä päivää ylipäätään. Äärimmäinen esimerkki näistä talvisateista on

tässä kampuksen kupeessa oleva North Lake, joka ei paljoa järveä muistuttanu kesällä.

Oon lenkkeilly North Laken ympärillä nyt varmaan maaliskuusta lähtien ja varsinki talvella on ollu mielenkiintoista seurata, kuinka se alkaa vähitellen muistuttamaan ihan oikeaa järveä. Nähtäväksi jää, kuinka kauan vedet pysyy järvessä. Aussit on sanonu, että tämä talvi on ollu poikkeuksellisen sateinen, eli ehkä vuosia jatkuneet kuivuudet on takanapäin. Tai sitten poikkeus vahvistaa säännön.

Oon huomannu, että ainoa luonnonsuojeluun liittyvä asia, mihin aussit suhtautuu suht vakavasti on veden säästäminen, mutta esim. kierrätys tuntuu olevan aivan tuntematon termi täällä: kaikki roskat ladotaan samaan laariin ja panttipullojakin voi palauttaa vaan Etelä-Australian osavaltiossa. Johtuneekohan tää nyt sitten siitä, että vettä säästämällä paikalliset pystyy konkreettisesti vaikuttamaan maansa vesivarojen tilanteeseen, mutta kierrätys on aika abstrakti käsite ja sen etuja ei ainakaan vielä oikein hahmoteta. Kaikenmaailman hiiliparonit on kovia lobbareita Australiassa, joten teollisuuden päästöjä ei ilmeisesti pahemmin rajoiteta. Luulis, että täällä jos missä olis paljon potentiaalia aurinkoenergialle. Tosin hatunnosto Perthin kaupungille aurinkoenergialla toimivista parkkimittareista: askel oikeaan suuntaan.

Voisin kirjoittaa vielä muutaman sanan tulevasta. Koulua käydään marraskuun loppuun asti ja itsenäisyyspäivänä odottaa lento Japanin sydänmaille. Kansain prefektuurissa ja sen ympäristössä pyörin pari viikkoa jonka jälkeen lento Suomeen sopivasti jouluksi. Suomesta tulen toteuttamaan noin viikon reissun Keski-Eurooppaan ennen paluuta villiin Länsi-Australiaan. Kyllä näillä reissusuunnitelmilla melkein kuuhun lennetään. Onpahan mitä odottaa...

Jälkipeli

2009-07-17T20:31:00.003+08:00

Nyt on kuvia netissä Picasa-verkkoalbumissa osoitteessa http://picasaweb.google.com/rikujarvelin/Australia#. Facebookissa on myös läjä kuvia. Voisin tässä nyt vähän kirjoitella matkasta kokonaisuutena ja käydä myös kohteittan läpi.

Ensimmäisenä voisin mainita, että kesäkuu EI OLE se paras aika vuodesta vierailla Australian itärannikolla. Toisinaan oli hienoja päiviä, mutta liian paljon oli tuulisia, pilvisiä ja sateisia päiviä. Lämpötilat vaihteli 10:stä 20:een. Yleinen ongelma oli, että päivällä auringonpaisteessa on lämmintä eikä takkia tarvinut, mutta illalla tuli kylmä jos ei takkia jaksanu raahata mukana. Säistä johtuen rantakohteet jäi näkemättä ja kokematta Sydneyn Bondi beachia lukuunottamatta. Varsin tyhjää sielläkin oli talvella...

Lopullinen reitti oli siis Perth - Adelaide - Kangaroo island - Melbourne - Camberra - Sydney - Brisbane - Perth.

Adelaidesta tehtiin päiväreissu Hahndorfiin, Melbournesta Belgraveen ja Sydneystä Blue Mountainsille.

Enimmäkseen yövytiin YHA-hostelleissa. Australiassa on erinomainen verkosto YHA-hostelleja: on mahdollista joka kaupungissa yöpyä YHA:ssa ja edellisestä voi aina varata seuraavan kohteen hostellin niin selviää edes takas ravaamiselta. Dormit lähti jäsenyydellä noin 20 dollarista ja oma huone oli 80-100 dollaria eli 40-50 dollaria eli 20-25 euroa per perse. En sitten tiedä onko hinnat kovemmat vuodenvaihteen sesonkiaikana. Ainakin majapaikan saanti turistiseuduilla on vaikeampaa. Meille myytiin eioota ainoastaan Sydneyssä.

Ensimmäiseksi voisin kirjottaa sanan tai kaksi junamatkasta. Perth-Adelaide väli India Pacific -linjasta on kahden yön reissu. Istumapaikka maksaa muistaakseni opiskelijalle noin 300 dollaria (150€) ja makuupaikka noin 900 dollaria. Valittiin tällä kertaa mukavuus hintaa ennen, mikä oli ihan hyvä valinta Sydney-Brisbanen junaa kauhulla muistellen: En vaan pysty nukkumaan istualteen...

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin, junamatkan maisemat oli aika ankeet: pusikkoa ja erämaata satoja ellei tuhansia kilometrejä. Yöllä tosin omassa punkassa makoillessa ihailemaan ehkä vaikuttavinta tähtitaivasta, mitä olen koskaan nähnyt. Juna pysähtyi pari kertaa pitemmäksi ajaksi, jolloin junasta sai poistua. Kalgoorlie-Boulderin kaivoskaupunkiin juna saapui keskellä yötä, joten siitä en voi oikein mitään sanoa. Myös Cookin aavekaupunki oli aika mitään sanomaton. Jos ostaa liput välille Perth-Sydney, niin Adelaidessa kerkeää kiertämään pari tuntia, mutta Adelaide oli meidän päätepysäkki, joten välipysähdyksistä ei paljoa käteen jäänyt. Turistiluokan ruuat oli tasoa mikrohodareita ja hampurilaisia, mutta ihan hyvät fiilikset junamatkasta jäi loppujen lopuksi käteen. Heti alkoi Siperian rata kiinnostamaan...

Adelaidesta jäi varsin hyvä maku suuhun: siisti, hienoja rakennuksia eikä liikaa porukkaa. Adelaiden rannat oli varsin kaukana keskusta, joten sinne ei lähdettä vallitsevista säistä johtuen. Kaupunkia ympäröivät vehreät kukkulat oli varsin siistin näköisiä ja käytiin tosiaan Hahndorfissa niitä vähän lähemmin pällistelemässä. Hahndorfissa vettä sitten tulikin vaakatasossa, mikä vähän latisti kylän tarkkaa ihastelua... Adelaide Hills on yksi Australian parhaita viinialueita eli jos viinistä dikkaa, niin sinne vaan maistelemaan ja tekemään heräteostoksia...

Kangaroo island oli maisemien puolesta erittäin hyvä kokemus: eeppisiä ja jylhiä rannikkomaisemia oli varsin tiuhaan tahtiin. Aikaisemmassa kirjoituksessa taisin jo mainita, että saarella ei ole julkista liikennettä eli oma auto tai pakettimatka on välttämätön. Kangaroo island on Australian kolmanneksi suurin saari eli mistään Rottnest islandin kokoisesta pikku luodosta ei ole kyse eikä näin ollen polkupyörällä paljoa juhlita. Omaa autoa kun nyt ei sattunut olemaan, niin otettiin pakettireissu, joka kustansi n. 400 dollaria (200€) per naama. Tällä hinnalla saarta kierrettiin kaksi päivää ja hintaan kuului yö hotellissa, pari lounasta ja aamupala. Myös lauttamatkat saarelle kuului hintaan. Meidän kiertue oli ns. nössökiertue, sillä vaihtoehtona olis ollut myös "seikkailumatka" saarelle, johon olisi kuulunu mm. hiekkalautailua.

Melbournesta tykkäsin erityisesti arkkitehtuurin kannalta. Picasa-verkkoalbumista löytyy läjä kuvia paikallisesta arkkitehtuurista. Melbournen akvaariota voin suositella myös muille kuin Tom Cruiselle, joka kävi sielä vain pari päivää meidän jälkeen (!). Melbournen keskustaa kiertää ilmainen ratikka, jossa äänite luottelee turisteille tietoa lähellä olevista nähtävyyksistä. Chinatownista löytyy hyvät kiinalaiset mätöt ja japanilaistakin on varsin hyvin tarjoilla sikälimikäli aasialainen ruoka kiinnostaa. Juomakulttuurista en osaa mitään sanoa: jäi tällä reissulla juopottelu muiden hoidettavaksi pääosin. Aikaisemmin mainostamani aussifutiksen kattominen jäi lopulta väliin, mutta MCG -stadionilla pitäisi kuulopuheiden perusteella olla melkoisen hjyvä fiilis.

Tehtiin Melbournesta päiväretki Belgraveen, josta otettiin turistihöyryjuna "Puffing Billy" ja puksuteltiin sillä metsän halki. Tästäkin voin mainita, että varmasti kesällä miellyttävämpää touhua istua kyydissä, kun ei tarvi takkia, hanskoja ja pipoa. Oli nimittäin aika kylmä... Hyvä kokemus silti. Kivat maisemat.

Camberra oli seuraava kohde. Säät ei varmaankaan päästänyt kaupunkia oikeuksiinsa, mutta varsin harmaalta ja etäisesti Suomen syys-talvelta sielä näytti. Camberra on 560m merenpinnan yläpuolella eli säät on Melbournea ja Sydneytä vilpoisemmat. Lähellä 10-15 taisi olla lämpötilat. Ihan hienot monumentit ja muut sieltä tosin löytyy, mutta aika keinotekoinen kaupunki Camberra kuitenkin on. Australian parlamenttitalokin on turistilaumojen valloittama. Me päädytiin kävelemään ympäriinsä, mutta voin lämpimästi suositella polkupyörän vuokraamista. Pääsee niin paljon nopeammin paikasta toiseen: etäisyydet on aika pitkät ja kuten aikaisemmassa tekstissä jo itkin, kaupunkia ei oo suunniteltu jalankulkijoille. Jotain hyvää Camberrasta kuitenkin löytyy: YHA:sta löytyi sauna! Ensimmäiset löylyt sitten helmikuun. Saunassa tosin varoitettiin heittämästä vettä kiville: siitä voi kuulemma seurata sähköisku tai muuta vastaavaa.

Seuraavaksi tosiaan suksittiin Sydneyhin. Sydneystä kirjoitin varsin kattavasti jo aikaisemmin. Sydneyssä on niin paljon nähtävää, että sielä olisi aika helposti voinu henkailla pidempääkin. Blue mountainsia voin suositella erityisesti: näin eeppisiä näkymiä ei ihan joka paikassa ole, vaikka yleensäkin Australia on erittäin kaunis maa. Myös Sydneyn satama-alueet oli erittäin miellyttäviä.

Myös Brisbane on aika pitkälti käsitelty aikaisemmin: taas yksi miljoonakaupunki lisää veden äärellä. Brisbanea halkoo Brisbane-joki, jota voi veneillä ajella ylös ja alas. Brisbanen lähellä sijaitsee edesmenneen Steve Irwingin eläintarha Australia Zoo, mutta 50 dollarin sisäänpääsymaksu sekä sijainti huitsinnevadassa ei hirveästi kannustanu sinne lähtemään. Ehkä jos olisi ensi kerralla enemmän fyrkkaa ja aikaa... XXXX-panimo oli hauska kokemus hienoine historiikkeineen. Kierroksella selvisi, että XXXX-olueen lisätään sokeria. Niin irstaalta kuin se kuulostaakin, niin hyvältä se kuitenkin maistui. Kierros päättyi panimon baariin...

Nyt on sitten nähty kaikki viisi Australian miljoonakaupunkia sekä Camberra. Kyllä niitä jaksaa joitakin viikkoja kiertää, mutta sitten alkaa tehdä mieli vähän pienemmille ja rauhallisemmille tonteille, ehkäpä meren äärelle palmun katveeseen. Sitä ei näin talvena oikein voinut toteuttaa. Tosin pohjoisessa on ympäri vuoden trooppiset olosuhteet, mutta Darwin ja muut Pohjoisterritorion kohteet oli tällä kertaa saavuttamattomissa. Seuraavana kotiseutumatkailussa olisikin tavoitteena kiertää lisää Länsi-Australiaa ja löytyy rauhallinen rantapläntti, jossa voisi vähän levähtää. Snorklaus ja surffaus vähän kiinnostaisi...

Brisbane

2009-07-06T18:20:00.002+08:00

Nyt ollaan sitten Brisbanessa ja jaksaa taas kirjoittaa blogia. Taalla ollaan keskiviikkoon eli 8. paivaan asti ja sitten lennetaan takaisin kotoisaan Perthiin. Kolmessa viikossa on nahny aika paljon, mutta rentoutumaan ei oo paljoa paassy: toinen toistaan isompia miljoonakaupunkeja on tullu nahtya, mutta nain talvesta johtuen pienet rantapalstat ja riippumatot on jaany nakematta.

Melbournesta jai varsin hyva maku suuhun ja sielta matka jatku paakaupunkiin Camberraan, josta ei taas jaanyt niin hyva maku suuhun. Alkuun oli aika shokki huomata, kuinka talvinen Camberran keskusta muistuttaa hamarasti syksyisia Espoon lahio-ostareita hiljaisuudellaan ja harmaudellaan. Lampotila pyori 15 paikkeilla ja varsin tuulistakin oli. Camberrassa jai myos arsyttamaan, kuinka koko kaupunki oli suunniteltu byrokratian rattaita varten eika todellakaan jalankulkijoita varten. Varsin nayttavia monumentteja sielta toki loytyi. Mm. Ausralian War Memorial sotamuseoineen oli hieno kokomus ja museossa olisi helposti pyoriny pari paivaa. Australian kukkulan sisaan louhittu moderni parlamenttirakennus ja kansallismuseo herattivat lahinna ihmetysta... Niin kuin kaikki muutkin matkakohteemme, myos Camberra on varmasti kesalla miellyttavampi matkakohde eika kateen jaisi vain mielikuva keinotekoisesta monumenttikaupungista.

Camberran jalkeen katsastettiin kaikkien Australian matkaajien pakkokohde eli Sydney ja sen oopperatalo. Laitan oopperatalosta kuvan tai kaks nettiin, kunhan palaan Perthiin. En viitti nailta YHA:n konelta uppia kuvia kun kaks kertaa jo menny koneet jumiin, perskeles. Sydney onkin sitten jo vahan eri luokan kaupunki kuin 300,000 asukkaan Camberra yli neljalla miljoonalla asukkaallaan. Paljon nahtavaa oopperatalon lisaksi ja hivenen lampimampi ilmasto. Yhtena paivana pystyin olemaan ulkona pelkka t-paita paalla! Muuten onkin menny matka aika pitkalti takki paalla, valilla hanskat ja pipo kaytossa myos. Ei ihan sita, mita Australian talvesta haaveilin, mutta kylla taa Suomen paskakelit ja -30 asteen paukkupakkaset voittaa... Sydneysta tehtiin paivaretki Blue Mountais -vuorille Katoomban kylaan. Siella oli aivan uskomattomat nakymat (pistan kuvia myohemmin) ja aivan jarkyttavan kylma ja tuulista. Ilmeisesti Australian kesana varsin miellyttava ilmasto, kun Sydneyssa on noin 30 astetta. Katoombaan paasee junalla keskustasta parissa tunnissa ja paikan paalla voi kiertaa hop on-hop off bussilla tai kavellen.

Nelja yota Sydneyssa ei todellakaan ole tarpeeksi, mutta me jatkettiin Brisbaneen junalla budjetti- ja aikasyista. Juna Sydneysta Brisbaneen maksoi about 60 dollaria eli 30 euroa ja kesti noin 14h. Itsehan en pysty lentokoneissakaan nukkumaan, joten se yo tuli aika pitkalti valvottua ja pamahdettiin Brisbanen keskustaan 6.30 aamulla. Brisbane ei nayta parhaita puoliaan 6.30 sunnuntaiaamuna, mutta vahitellen alkaa nayttaa paremmalta! Tanaan kaytiin kattomassa vahan vuoren (tai kukkulan) huipulta Brisbanea ja nakymat oli aika viileat. Ajeltiin myos kaupungin halkovaa jokea ylos ja alas pimeella... melkoisen hyvat fiilikset! Taakin on miljoonakaupunki joten aikamoinen haly keskustassa. Huomenna koitetaan paasta kaymaan XXXX -oluen panimossa...ehka luvassa on maistiaisia!

Kirjoiten matkasta lisaa tarkemmin Perthissa ajan kanssa ja pistan kuvia omaksi/muiden iloksi.

Sikainfluenssan metsastys

2009-06-25T07:15:00.002+08:00

En oo paljoa jaksanu kirjoittaa, mutta kirjoitetaan nyt kun on mahdollisuus ja viela muistaa jotain viime viikon tapahtumista. Pienoisella kiirella koiten naputella paapiirteittain, mita on tullut nahtya. Kuvat puhuvat paremmin puolestaan, joten lisaan niita nettiin kunhan kerkian. Nyt en kerkea.

Eli lahdettiin viime viikon keskiviikkona Perthista Adelaideen junalla. Junamatka oli oikein miellyttava: juna puksutteli noin 100km/h nopeudella aakean laakean yli pari vuorokautta. Maisemat oli pienoinen pettymys, koska suurin osa matkasta Lansi-Australiassa ja Etela-Australiassa oli autiomaata ja pensaikkoa. Saavuttiin Adelaideen aamulla eli niita vahan vehreampia maisemia ei kerennyt nakemaan pimeyden takia. Luultavasti maisemat olisi paremmat India-Pacific reitin toisessa paassa eli Adelaidesta Sydneyhin.

Adelaide on mukava kaupunki. Keskusta-alueella on erittain helppo navigoida kaavoituksen takia. Keskusta-alue on ymparoity puistoilla ja puistoaluiden sisapuolella kaikki on North, East, South ja West terrace -nimisten teiden sisapuolella. Pitkat, suorat kadut seka horisontissa nakyvat vuoret/kukkulat muistuttaa hieman Kiotosta...

Adelaidesta tehtiin paivareissu Hahndorfin saksalaiseen kylaan ja viinitilalle. Talla reissulla alkoi hahmottumaan erot Lansi-Australian ja Etela-Australian ilmastossa: ei enaa pelkkaa Afrikan savannin nakoista aroa ja palmuja, vaan eurooppalaiselta nayttavaa maalaismaisemaa. Erittain hienot maisemat! Saa oli perseesta, joten se lannisti vahan haluja tutkia Hahndorffia hirvean tarkkaan. Australian talvi on "kylma" ja saiteinen, joten voin suositella matkustamista taalla mieluiten milloin tahansa muulloin. Kylmalla tarkoitan 10-15 astetta, mutta se tuntuu yllattavan kylmalta, kun on tuulista. Oon tietysti kylpeny Perthin auringossa helmikuusta lahtien eli oon ehkapa tottunu lampimampaan. Suomen talveen paluuta joulukuussa odotellessa...

Tehtiin Adelaidesta myos parin paivan reissu Kangaroo islandille. Kenguru saarella ei ole julkista liikennetta, joten oma auto tai pakettimatka on valttamaton. Meilla oli kahden paivan ohjattu kiertua, jolla kaytiin kattelemassa paikallista luontonahtavyyksia, elainpuistoja ja ties mita pienmaatiloja. Saarella on paljon villeja kenguruita, koaloja, pelikaaneja ja ties mita. Pingviinejakin loytyy. Todella mahtavat nakymat ja hyva kokemus, voin suositella. Pistan myohemmin kuvia saarelta Picasa-verkkoalbumiin.

Adelaidesta otettiin bussi Melbourneen. Tama 10h bussimatka maksoi 50 dollaria eli noin 25 euroa, mika on suhteellisen halpa. Aluksi tarkoitus oli menna junalla, mutta paadyttiin ottamaan bussi, kun myyja hehkutti hienoja maisemia Great Ocean Roadilla Australian etelarannikolla. Tama bussi kylla meni suurimman osan matkasta junaradan vierta eika lahellakaan rannikkoa, mika oli pienoinen pettymys. Ei tassa enaan tosin viitsi lahtea takaisin Adelaideen vaatimaan rahoja takaisin... Enivei, Melbourne on erittain hieno kaupunki! Aikamoinen ihmisvilina taalla noin 3 miljoonan ihmisen kylassa. Arkkitehtuurista pitavat arvostavat Melbournea varmasti, silla taalla on erittain hienoa modernia arkkitehtuuria, mutta myos erittain komeita vanhoja rakennuksia. Federation square illalla oli mahtava kokemus. Perjantai iltana olisi tarkoitus menna kattomaan aussifutista. Saa nahda, mita siita tulee...

Ollaan Melbournessa lauantaihin asti, josta matka jatkuu Camberraan. Loppumatkan suunnitelma talla hetkella vaikuttaa silta, etta Camberrasta matka jatkuu Sydneyhin. Sydneysta jatketaan viela Brisbaneen ja sielta lennetaan kotoisaan Perthiin heinakuun 8. paivan tienoilla. Lukkoon lyotyja suunnitelmia ei ole, mutta jotain taman suuntaista tod nak tulee tapahtumaan.

Idän pikajuna

2009-06-16T11:57:00.008+08:00

Pitkästä aikaan tulee taas jotain kirjoitettua. On ollu opiskelujen takia melkoinen kiire, mutta on tässä tullut muutamassa paikassa käytyä ja huomenna alkaa näin talviloman kunniaksi vähän isompi rundi täältä Perthistä kohti auringonnousua.

Lukulomilla tuki käytyä muutamassa paikassa: Rottnest islandilla ja Pinnacle desertillä. Rottnest islandi on pieni saari Perthin edustalla ja sinne on helppo tehdä päiväretkiä tai jos enemmän saaresta haluaa irti, niin yön parin retkiä. Muistaakseni viimeinen lautta saarelta lähtee illalla jo viiden maissa eli yhdessä päivässä ei koko saarta kerkeä näkemään ellei mene kokoajan tuli perseen alla. Rottnest islandilla pääasiallinen kulkuväline on polkupyörä ja sillä pystyy kiertelemään erittäin hyvin joka paikassa suht. hyvien teiden ja vähäisen liikenteen takia. Pyöräily saarella käy tosin kuntoilusta, sillä mäkiä riittää ja kilometrejä kertyy helposti kymmeniä: meille taisi kertyä noin 50km yhden yön reissulla. Voin suositella saarta matkakohteena: pienen koon takia saaren kerkeää näkemään kokonaan parissa päivässä polkupyöräillessä, maisemat on upeita ja beachiä löytyy. Merivesi oli tosin jäätävän kylmää, vaikka kelit oli muuten varsin lämpimät.

Pinnacle desert on Perthistä pohjoiseen oleva autiomaa, jossa käydään pällistelemässä hiekasta sojoittavia kivimuodostelmia. Ensimmäiset tutkimusmatkailijat kuulemma luuli niitä muinaisen sivilisaation jäänteksi, mutta ilmeisesti kivet on muodostunut tavalla tai toisella meriveden pinnan laskiessa ja Pinnacle desertin jäädessä maan päälle. Pinnacle desertille vois periaatteessa itse ajaa vuokra-autolla, mutta häpeäkseni joudun tunnustumaan, että me mentiin ihan pakettimatkalla ryhmän kanssa bussilla ja mentiin sitten kauhealla kiireellä Pinnaclesit ja pari muuta nähtävyyttä läpi. Pienoisena pettymyksenä tässä pakettimatkassa mainostettiin "sandboardingia" ja luulin tietysti, että se on dyynien laskua lumilaudalla, mutta pulkka tai vastaavallahan siinä, perkele, mäkeä alas mentiin. Ihan kivannäköiset kivet siellä Pinnacle desertillä.

Sananen vielä tulevasta. Huomenna startataan junalla Itä-Perthistä kohti Adelaidea 41h junamatkalle. Junailu ei ole mitään halvinta puuhaa täällä: kaksi yötä omassa hytissä kustansaa n. 450€ eli lentäen pääsisi paljon halvemmalla, mutta se junamatka ei ole pelkästään tapa siirtyä paikasta toiseen vaan elämys itsessään. Istumapaikka olisi huomattavasti halvempi, mutta ei oikein houkuta ajatus kahden vuorokauden jumituksesta tuolissa.

Adelaidesta tarkoitus olisi jatkaa näillä näkymin ainakin Melbourneen, Camberraan ja Sydneyhin, josta lennetään takaisin Perthiin. Mitään varmaa en osaa sanoa: aikaa on maksimissaan seitsemän viikkoa ja suunnitelmat kehittyy matkan edetessä. Melbourne on varsinkin iso kysymysmerkki Victorian sikainfluenssaepidemian takia.

Pistetään tähän vielä pari kuvaa Rottnestilta ja Pinnaclesilta. Lisää kuvia löytyy osoitteesta http://picasaweb.google.c om/rikujarvelin/Australia#. Tähän asti päivittelytahti on ollut varsin leppoisa, mutta koitan nyt jatkossa kirjoittaa vähän enemmän, varsinkin nyt kun voi olla jotain matkustamiseen liittyvää kirjoitettavaa. Lisäsin tonne oikealle linkkilistaan myös Rail Australian nettisivut sikäli mikäli alkoi junat jotakuta kiinnostamaan. Innostuin Bloggerilla kikkailemaan, niin muutin sitten ulkoasuakin vähän...

Rottnest island

The Pinnacle desert

Ensimmäiset fiilikset

2009-02-09T20:09:00.002+09:00

Mieliala parani kummasti, kun pääs pois sieltä Pohjolan sohjosta tänne Länsi-Austraalian kesään. Aurinko on paistanut joka päivä ja lähes aina myös täysin pilvettömältä taivaalta linnut laulaa puissa ja miellyttävä tuuli viilentää ihoa. Täällä on helppo hymyillä; hajotkaa pakkaseen!

Toistaiseksi en voi paljoa kertoa Perthistä, koska oon lähinnä ollut täällä yliopiston asuntolassa. Vähäisten kokemusten perusteella Perth on mukava kaupunki: ei mitenkään liian kiireinen tai ruuhkainen, vaikka onkin miljoonakaupunki. Perth on myös erittäin moderni ja julkinen liikenne pelaa. Perthissä asuu aika paljon aasialaisia ja kaupungilla on kansainvälinen meininki.

Uutisissa on seurattu aika tiiviisti itärannikon metsäpaloja, mutta toistaiseksi täällä villissä lännessä ei ole ollut mitään onkelmia, kun lämpötilatkin on pysynyt 30 asteen paikkeilla. Torstaiksi lämpötilan tosin pitäisi nousta 40:ään asteeseen eli saa nähdä mitä sekin tuo tullessaan. Länsi-Australia on tosin aika pitkälti aavikkoa, niin ei kai täällä paljon mikään pala...

Orientaatio eli varsin rento meininki jatkuu vielä viikon, mutta ainakin kurssien tuntimääriä kattomalla varsin rento meno jatkuu tulevaisuudessakin. Uudet kieliopinnot voivat tosin teettää paljon töitä...

Australia

2009-02-02T06:14:00.002+09:00

Joo tota noin niin, nyt jää Afrikat ja sen sellaiset sivuun hetkeksi ja lähden opiskelemaan Perthiin, Länsi-Australiaan. Opinto-oikeus on kolmeksi vuodeksi kandin tutkintoon (bachelor of arts). Taideaineena vähän yllättäen security, terrorism & counter-terrorism.

Perth, tämä Länsi-Australian helmi, on joidenkin lähteiden mukaan "maailman eristynein kaupunki". Siellä asustaa 3/4 länsiaustralialaista ja The Economist -lehti on ränkännyt kaupungin maailman neljänneksi mukavimmaksi kaupungiksi asua vuonna 2008. Vertailun vuoksi sanottakoon, että Helsinki sijoittui kuudenneksi ja Sydney yhdeksänneksi. Päivälämpötilat on näin eteläisen pallonpuoliskon kesäisin 30:n paikkeilla ja yöisin 20:n tienoilla. Näin tilastojen valossa Perth kuulostaa erittäin miellyttävältä ja toivottavasti se ei petä myöhemminkään.

Lennot lähti puoli vuotta sitten noin 850€ hintaan kahdella välilaskulla (Pariisi ja Singapore), mikä on ihan kohtuullista. Tosin näin alkuvuodesta olisi voinut alelennoilla kikkailla halvalla lennolla esim. Singaporeen tai Bangkokkiin about 400 eurolla ja siitä olisi jatkanut sitten jollain halpalentoyhtiöllä, kuten Tiger Airwaysillä, Perthiin. Jälkiviisaudesta kun ei tunnetusti ole mitään hyötyä, niin tyydyttäköön näihin lippuihin. Lentämistä tulee yhteensä n. 20 tuntia ja vaihdoissa kuluu pari tuntia lisää. Lähtö on 2.2. klo 19.30 ja seitsemän tunnin aikaerosta johtuen perillä olen 4.2. noin klo 3 yöllä. Tiedossa on siis aika massiivinen jetlag.

Tarkoitus olisi matkustaa opiskelun ja töiden salliessa niin Australiassa kuin Kaakkois-Aasiassakin. Vielä en osaa sanoa aikatauluista paljoakaan, koska paljon on vielä epäselvää. Epäselvää on myös se, mitä teen kolmen vuoden päästä saatuani taidetutkintoni valmiiksi. Vain tulevaisuus näyttää...

Jälkipeli

2008-08-06T22:44:00.002+08:00

Tässä on nyt oltu pari päivää kotona ja voi vetää muutamia johtopäätöksiä matkasta. Ja jos joku oikeesti tätä lukee ja/tai ajattelee saavansa tästä jotain osviittaa omalle matkallensa, niin se on hieno homma.

Elikkä voisin kirjoittaa ensimmäiseksi vähän parhaista paikoista, joissa käytiin. Sellanen huomautus tähän väliin, että käytiin Indonesiassa vain Sumatralla (ja Batamin lentokentällä) eli näistä teksteistä ei kannata vetää liian suoria johtopäätöksiä esim. Jaavalla tai Balilla matkaamiseen. Luulen kyllä, että kaupungit muuallakin Indonesiassa kuin Sumatralla on hyvin perseestä ja kannattaakin hankkiutua pienempiin paikkoihin.

Ehdoton ykkönen oli lake Toba. Malesian tulikuuman pätsin jälkeen Toban parinkymmenen asteen "vuoristoilma" tuntui erittäin tervetulleelta. Toba on myös ihan toisesta maailmasta kuin Sumatran pääkaupunki Medan (tai tuttavallisemmin "paskakasa". Ystävälliset batakit on kiinnostuneista länkkäreistä siinä missä muuallakin, mutta Tobalta puuttuu sellanen ukotusfiilis, mikä vaivaa muualla Sumatralla. Kristittynä seutuna aina niin ihanat aamurukouskutsut jää huutamatta, mutta niiden vastineeksi järven lautturit herättävät aamulla sireeneillään ja "Parapat!" -huudoillaan kerätessään matkustajia Samosirilta Parapatiin. On myös välillä kiva pulahtaa virkistävän lämpöiseen makeaan veteen överisuolaisten merivesien jälkeen.

Pulau Weh Sumatran pohjoiskärjen edustalla oli myös erittäin viileä paikka. Kristallinkirkkaissa vesissä snorklaaminen oli uskomaton kokemus, josta jäi hyvät fiilikset. 30m näkyvyys veden alla ja monipuolinen vedenalainen elämä takasivat sen, että 250€ hintaisen sukelluskurssin pystyi helposti jättämään väliin. Jos merihirviöt ja korallit ei kiinnosta, niin kannattaa harkita kaksi kertaa, ennen kuin menee pulau Wehille: ainakaan meidän rannalla ei ollut muuta tekemistä, kuin vesiaktiviteetit eikä hiekkarantoja paljoa näkynyt, vaikka joku sanoi jossain sellaisia nähneensä. Tietysti jos oman mökin terassilla riippumatolla löhöily riittä, niin sitten Weh on oiva valinta. Myös pulau Wehillä ilmasto oli miellyttävämpi kuin Malesiassa ja malariavaroituksista huolimatta emme nähneet pahemmin hyttysiä, jotka niitä olisi levittänyt.

Malesian paras paikka oli pulau Tioman aika pitkälti samoista syistä kuin pulau Weh Indonesiassa: hienot maisemat niin veden pinnalla kuin sen alla, rento meininki ja riippumatto. Meidän Malesian osuus painottui vähän liikaa suuriin kaupunkeihin ja parin kaupungin nähtyään voi oikeastaan sanoa nähneensä ne kaikki varsinkin jos niissä ei ole mitään historiallisesti merkittäviä nähtävyyksiä ja/tai arkkitehtuuria. Itärannikon suurkaupungit olivat pettymyksiä, mutta Malaka ja Georgetown olivat ihan kivoja. Malesiassa oli myös aivan törkeän kuuma. Ei paljon lämpömittareita näkynyt, mutta varmaan yli 30 astetta oli joka päivä.

Singapore oli myös yksi matkan kohokohdista ja sitä voin suositella vähemmän matkanneillekin. Asiointi oli erittäin helppoa, koska englanti on yksi virallisista kielistä. Englannin taito tosin vähän vaihteli: jotkut puhuivat paremmin kuin me, toiset taas eivät juuri ollenkaan tai käsittämättömällä aksentilla. Kaikki katukyltit, ilmoitukset ja ruokalistat ovat englanniksi, mikä helpottaa elämää suuresti. Singapore on tosin aika kallis maa naapureihinsa verrattuna, mutta Suomeen nähden halpa niinkuin melkein kaikki muutkin maailman maat.

Matkan aikana kävi aika selväksi, että Kaakkois-Aasialaiset kaupungit on aika epämiellyttäviä paikkoja: pirusti liikennettä, saasteita ja ihmisiä. Kannattaakin siis lähteä mahdollisimman nopeasti pois niistä pienemmille ja rauhallisemmille mestoille. Singapore nyt oli aikamoinen poikkeus tähän sääntöön. Kaupunkien hyvä puoli on se, että niistä saa yleensä kaikkea enemmän tai vähemmän tarpeellista kamaa ostettua ja raha-automaattejakin löytyy erittäin hyvin, joten sen suhteen ei kannata pelätä Malesiaan, Singaporeen tai Sumatralla lähtöä.

Ei kannata kyllä muutenkaan pelätä. Meillä ei ollut mitään ongelmia: tsunami ei iskenyt, Acehissa ei ole mitään sisällissotaa ole ollut vuosiin eikä lynkkaavia äärimuslimeja näkynyt missään.

Korruptoituneesta poliisista paikalliset puhuivat, mutta ei ne meitä häirinny. Joskus Sumatralla poliisit kysy samoja kysymyksiä kuin kaikki muutkin: "Hello mister! Where you come from? Where you go?" Mikä alkoi vituttaa aika paljon kuukauden aikana. Ymmärrän, että Sumatralla ei paljon turisteja pyöri, mut silti meinaa hirttää kiinni se jatkuva huutelu ja tuijottaminen. Turistien puute on kuitenkin samalla yksi Sumatran valttikorteista ainakin niille, jotka ei jaksa katella brittireissaajia joka paikassa, mikä taas oli tilanne Malesiassa.

Taisin pariin otteeseen matkan aikana kirjoittaa laittavani kuvia nettiin matkan jälkeen vähän enemmän ja nyt niitä olisi tarjoilla aimo läjä vanhojen Japanin matkakuvien kaverina. Kuvat on Googlen (joka omistaa Bloggerinkin) Picasa-verkkoalbumissa, jonka osoite on http://picasaweb.google.com/rikujarvelin

Lisään kuvia tässä kunhan kerkeän ja jaksan.

Tässä on varmaan tämän blogin viimeinen kirjoitus seuraavaa matkaa odotellessa. Afrikka kiinnostaisi, mutta saapa nähdä minne sitä päätyy.

KL

2008-07-31T11:36:00.002+08:00

Pimpelipom, taalla sita taas ollaan Kuala Lumpurissa eli KL:ssa eli matkan ensimmaisessa ja viimeisessa kohteessa. Viela Melakassa kelattiin, etta tehdaan parin paivan kiertoreitti Port Dicksonin kautta, koska meilla on melko paljon aikaa jumittaa taalla KL:ssa. Port Dicksoniin ei kuitenkaan ollut suoria bussiyhteyksia eika me jaksettu odottaa tuntikaupalla bussia Serembaniin, missa olisi pitanyt napata toinen auto Dicksoniin.

Melaka (tai Malaka/Malakka) oli ihan kiva kaupunki. Siella oli aika paljon kaikkea koloniallisen ajan nahtavaa ja kaupunki tuntui Indonesian jalkeen erittain siistilta ja rauhalliselta. Chinatownia ja nahtavyyksia lukuunottamatta Melaka on kuitenkin ihan samanlainen kuin kaikki muutkin meidan nakemat malesialaiset kaupungit, joten siella viihdyttiin vain pari yota. Yhdessa paivassa kerkeaa hyvin kayda kattomassa kaikki nahtavyydet.

Taalla sita nyt kuitenkin ollaan taas Kuala Lumpurissa ja jumitetaan sunnuntai aamuun asti. Edessa on taas 24 tunnin lentely reitilla KL-Hong Kong-Pariisi-Helsinki. Hong Kongissa on ilmeisesti 6h vaihto ja Pariisissakin saa jumittaa enemman kuin tarpeeksi. Pariisissa kuulemma myos kadottaa matkatavarat. Odotan innolla.

Singapore

2008-07-25T20:46:00.002+08:00

Rajanatsit paasti jopa maahan. Batamilta kun tultiin tanne Singaporeen, niin satamassa passintarkastaja kuumotti kovasti. Se ei oikein tykanny mun 8 vuotta vanhasta passista. Passikuvan Riku 13v nayttaa vahan erilaiselta kun nykyinen partanaama. Yhteensa siihen tarvittiin kolme virkailijaa paattamaan, onko siina kuvassa Harry Potter vai mina. Ne kysy, loytyisiko toista henkilollisyystodistusta. Sopivasti kadotin lompakon ja sen mukana ajokortin Medanissa. Kuulosti varmaan erittain uskottavalta, kun kerroin asiasta. Sitten ne halus viela uuden allekirjoituksen jota ne sitten vertaili mun 8 vuotta sitten raapustamaan versioon. Passinki ne sahas jostain tunnistimesta lapi pariin otteeseen, ennen ku ne usko, etta se on aito.

Singaporen natsipoliisi alkoi siis heti kuumottelemaan. Lauttaterminaalista siirrtyttiin overisiistiin MRT:hen (metroon), jossa sitten naytettiin toimintaohjevideoita sen varalle, etta joku epailyttavan nakoinen tyyppi jattaa laukkunsa vaunuun ja lahtee kikeen. Junassa ja asemilla varoiteltiin kovasti myos dengue-kuumesta.

Viranomaisista kun tokonee, niin huomaa kuinka hieno kaupunki Singapore on. Kannattaa tosin muistaa, etta tullaan Sumatralta, missa suurkapungit (varsinkin Medan) on hyvin karuja. Liikenneruuhkat on olemattomia, kukaan ei toottaile tai aja mopoilla, kadut on erittain siistit ja jalankulkijat on otettu jopa huomioon, talot on arkitehtuurisesti hienoja ja ostoskeskuksia on joka paikassa. Varsinkin Singaporen keskustassa on fiilis, etta taa saari on yksi iso ostoskeskus. Taalla kuluukin siis rahaa ihan torkeesti. Jotenkin aina loytyy jotain ostettavaa, vaikka ei oo ostamassa mitaan. Tahan asti matkabudjetti on ollu hyvin kurissa, mut nyt alkaa lompakkokin huutamaan leipaa. Shoppailuhimoja ei auta se, etta taalla on hinnat yleensa singaporen dollareissa sen verran kun ne on Suomessa euroina. DVD-elokuva voi vaikka maksaa 20 Singaporen dollaria, kun se Suomessa maksaisi 20 euroa. Singaporen dollari on about 0,5 euroa eli hinnat on kaytannossa puolet Suomen hinnoista. Jotku asiat on tosin ihan samanhintaiset kuin Suomessakin (esim. Lonely Planet oppaat).

Taalla paasi jopa ensimmaista kertaa 7 viikkoon lampimaan suihkuun! Malesian ja Indonesian budjettivalinnoissa suihkun virkaa teki yleensa huljuttelukuppi ja vesi oli tietysti jaakylmaa. Asutaan 18 hengen dormissa, missa on yllattavan rauhallista, mutta hintaa sille tulee 25 dollaria per yo eli 12,5 euroa. Ei se paljoa ole Suomeen verrattuna, mutta esim. Indonesiassa saatiin oma mokki hintaan 1 euro per naama.

Singaporessa on myos se hyva puoli, etta kaikki tekstit on englanniksi ja ihmisetkin tuntuu sita osaavan ihan hyvin puhuakkin, vaikka taalla on kolme muutakin virallista kielta (malesia, tamili ja mandariinikiina).

Nyt ei oo kameraa mukana, niin en voi laittaa kuvia paikanpaalta. Lisaan niita myohemmin Picasawebbiin kunhan paasen himaan. Netti on sentaan erittain nopea verrattuna naapurimaihin. Nyt katoan Singaporen yohon.

Medan

2008-07-21T19:17:00.002+08:00

Pelkoa ja inhoa Medanissa. Me ollaan nyt hajoiltu yks yo taalla ja pari viella edessa. Ylihuomenna lennetaan Batamiin ja sielta lautalla Singaporeen.

Medan vaikuttaa entistakin karummalta muuta Sumatraa kierrettyamme. Taalla on helvetin kuuma, pirusti ihmisia ja ukottajia, kaikki kulkee mopolla, sahkot katkeilee ja muuta mukavaa. Toki taalla on myos erittain varakkaitaita ihmisia, jotka kay isoissa ilmastoiduissa tavarataloissa. Mutta kun naihin tavarataloihin kavelee likaisten katujen ja kerjalaisten ohi, niin huomaa, etta pienoiset tuloerot loytyy. Muissa paikoissa ei oo ollu mitenkaan erityisen rikasta porukkaa, mutta ei niissa mitaan kerjalaisia ja kodittomiakaan ole nakynyt. Medanin super ostoskeskusten portsarit heittelee raasylaiset pellolle.

Yllatyksena Medan ei loytynyt Lonely Planetin Sumatran kohokohdista. Sumatran ylankoseutujen jalkeen on taas virkistavaa olla 30 asteen paahteessa mopomiesten bosetettavana. Myos guesthouse kaupungin suurimman moskeijan kupeesta lammittaa tunteita, kun aamun rukouskutsut soi ennen auringonnousua. Voi perkele.

En edes yrita lisata kuvia Medanista. Taa kaupunki on paras vaan unohtaa.

Gunung Sibyak

2008-07-16T19:54:00.004+08:00

Tanaanpa kiivettiin tulivuorelle, pojat ja tytot! Sibyak niminen tulivuori pelottelee Berastagin urheaa kansaa 2,212m korkeudellaan ja kuumottavilla hoyryillaan. Tama aktiivinen tulivuori on tosin viimeksi purkautunut yli sata vuotta sitten. Me kuitenkin paatettiin rauhoittaa paikallinen batak-kansa ja lahtea katsomaan, etta mika siella huipulla niin kovasti tupruttaa.

Aluksi oli itseasiassa vaikea loytaa koko vuori. Se on hamysti piilossa muiden kukkuloiden takana ja ottaen huomioon, kuinka korkealla jo valmiiksi ollaan (1,5km), niin ei se niin kovin korkea tulivuori ole... Mutta tulivuori silti! Ootko ite kiivenny? Et oo nii. Paakii.

Kaveltiin siis eka varmaan puol tuntia vaaraan suuntaan kiitos paikallisten ystavallisen opastuksen huitsin nevadaan. Tasta yllattavan lahelta paakatua eli Jalan Veterania lahtee tie nopeasti jyrkkenemaan ja paatyy lopulta jollekki bussiasemalle/levahdyspaikalle, josta ne myy 1,500 rupian (10 euro senttia) kiipeamislupia. Sielta joku ukottaja tarjos meille minibussi kyytia kaytannossa yli puolen matkan 50,000rp hintaan per naama. Me paatettiin kuitenkin ite kiiveta, kun tiekin oli suhteellisen leveeta asfalttitieta koko sen matkan. Jos auto paasee ylos niin paastaan meki.

Siina oli kylla vahan happi lopussa kun paastiin sen autotien paahan. Alyttoman jyrkka tie, mutta onneks siina oli valilla tasasta ja alamakiakin. Tuli kirottua niita parin viikon levyttelyita aikaisemmin Sumatralla ja Tiomanin riippumattoilua aikaisemmin matkan aikana. Sibyak koitti estaa meidan aikeet myrkyttamalla ilmaa rikkisauhuillansa. Ei me sellasesta valiteta ja jatkettiin matkaa urheasti.

Autotien jalkeen alkoi portaita pitkin kiipeaminen. Se oli ihan kivaa vaihtelua ja matkaan sai lisaa intoa kun tiesi, etta loppu lahestyy. Vahan ihmetytti, etta joku oli vaivautunu hakkaamaan kalliota ja valamaan betonista sinne kaveltavat portaat kaytannossa huipulle asti. Paikoin portaat oli tosin sortunu ja sateet vieny ne mennessaan. Kalliosta puski myos erittain rikinkatkuinen puro jota me katseltiin halveksivasti jatkaessamme huipulle ja lavastaessamme hienoja poseerauskuvia.

Huippu tuli vahan yllattaen vastaan. Siella sita sitten oltiin rikinkatkuisissa sauhuissa, jotka tulee suoraan jostain maan syvyyksista. Hyi yoks, mika haju. Mutta siella sita kuitenkin oltiin, huipulla. Ymparilla oli jylhat kalliomaisemat, mutta mitaan eeppisia nakymia Berastagin levottoman kaupungin yli ei saatu, koska vuori oli verhoutunut savu/vesihoyrypilviinsa. Huipulla oli pari paikallista keraamassa kiviin kovettunutta rikkia. Jostain syysta niilla oli kivaarikin messissa, mita lie metsanpeikkoja varten.

Itse varsinainen tulivuoren kraateri oli vahan karu naky. Odotin jotain satoja metreja syvaa koloa, jossa laava virtaa pohjalla. Mutta siella olikin ehka 50m syva kraateri (halkaisija oli kuitenkin varmaan satoja metreja), jossa oli ihan kiintea pohja, jolle turistit oli tehny kivista omia tervehtyksiansa ja nimiansa kaikkien ihailtavaksi.

Parin ihmisen pienimuotoisesta rikkiteollisuudesta huolimatta vuodella ei paljoa muita ihmisia nakynyt. Meidan lisaksi nakyi pari muuta valkonaamaturistia oletettavasti Englannista. Joku siella on kuitenkin kaynyt niita mystisia kivimuodostelmia aikasemmin tekemassa... Me ei sellaseen ryhdytty rankkasateen takia, vaan lahdettiin valumaan takaisin Berastagiin. Koko settiin meni ehka 5 tuntia ja Sibayak onkin yksi Indonesian helpoiten saavutettavista huipuista.

Kaupungissa sitten rauhoitettiin kansa kertomalla rikkiteollisuudesta ja mentiin syomaan lankkaripitsaa. Elama hymyili ja sankarit menivat ansaitulle levolle.

Kuvissa vahan vuoristomaisemia ja urhea mountain expeditionin jasen.

Berastagi

2008-07-15T20:00:00.004+08:00

Hiiohei, Pohjois-Sumatran keskivayla lahestyy loppuaan. Takengonista jatkettiin Ketambeen vahan trekkailemaan ja etsimaan tiikereita ja norsuja. Meilla meni Takengonista Ketambeen yhdeksan tuntia minibussissa polvet suussa. Maisemat oli vuoristoteilla todella hienot, mutta tiet taas oli hyvin paskassa kunnossa. Taa Pohjois-Sumatran kultainen keskitie on varmaan sisamaan ainoa kunnon tie ja sekin on about 1,5 suomalaista autokaistaa levea ja taynna isoja reikia. Valilla ei oo asfalttia ollenkaan ja valilla taas tiessa on tyyliin jotain rotkoja, joista tippuis aika natisti jonnekki hyvin kauas.

Mutta 9h paskaa tieta, auton sisalla polttavia spedeja, paskaa musiikkia ja muuta vituttavaa myohemmin saavuttiin Ketambeen, joka on jossain Gunung Leuser kansallispuiston syovereissa. Kaytiin siella sitten vahan treikkailemassa ja urhoilemassa viidakossa, mika oli ihan mukavaa vaihtelua riippumatolla levyttelylle.

Saali vaan, etta ei kuitenkaan oppaankaan johdatuksella nahty yhtaan niista kuudesta kadellislajista (puisto on tyyliin ainoa paikka maailmassa, jossa on villiorankeja) tai parista sadasta muusta elainlajista. Me tarvottiin metassa paiva ja nahtiin yks lintu. No nahtiin me iilimatoja, jotka koitti imea meidat kuiviin. Se on aika janna miten ne paasee iholle vaikka ei ollu yhtaan paljasta ihoa nakyvissa niita varten. Multa paas imemaan kunnolla verta 5 iilimatoa ja varmaan pari tusinaa kerkesin heittaa menee ennen ku paas aktiinsa. Jotenki niita paas trekkauskenkienki sisaan ja oli sit sukat ihanasti veressa. Ei ne iilimadot kuitenkaan satu eika jalkikateen kutita vaikka nain jossain veitettiin.

Oli siella metassa ihan kiva kuitenki tetsata, vaikka mitaan ei nahnykaan. Pakko se on ymmartaa, etta kun lahtee metsaan, niin ei voi olla varma tuleeko siella nakemaan yhtaan mitaan, koska villielaimet ei oo erityisen innoissaan ihmisten laheisyydesta. Oltiin myos liikkeella sateisen yon ja aamun jalkeen, joten elaimet oli kuulemma piilossa muutenki. Lieventavia asianhaaroja oli myos se, etta trekattiin vaan yks paiva eika siis paasty mitenkaan alyttoman kauas sivistyksesta. Oppaan mukaan puissa ei myoskaan ollu hedelmia, joten oli mahdollista, etta apinat ja kumppanit oli siirtyny vehreammille laitumille.

Kaydaan varmaan Bukit Lawangissa kattomassa orankeja lohdutukseksi joku paiva Medanista. Bukit Lawang on joku orankien syotto/uudelleenkoulutusleiri. Jos siella ei apinoita naa ni johan on saatana.

Nyt ollaan taas vahan lahempana ihanaa Medania. Berastagi on n. 600,000 ihmisen kaupunki about 1,5km korkeudessa vuoristossa. Vasta tultiin, niin en voi sanoa paljoa mitaan itse kaupungista. Sen voin kylla sanoa, etta korkeudesta johtuen taalla on miellyttavan viilea ja hedelmateollisuudesta johtuen paikallisilla on parempaa tekemista kuin turistien kiusaaminen. Taalla on kylla tulivuori, jonka vois periaatteessa kayda kiipeamassa jos kelit sallii. Vetta on tanaan tullut ihan mukavasti ja sataa edelleenkin.

Mietittiin tossa Jussin kanssa, etta olot on muuttunu huomatta hyvin karuiksi: Ollaan viimeks nahty kuuma suihku Kuala Lumpurissa kesakuun alussa, koko Indonesiassa ei oo ollu majapaikkaa, jossa olis ollu sahkot 24/7, mutta Toballa tais kylla olla vessa, jota ei tarvinu vetaa heittamalla vetta jatosten paalle. Sama huljuttelukauha on myos toiminu suihkuna hyvin monessa paikassa. Vaatteet on pesty pesuaineella viimeks Toballa myoskin. Sen jalkeen on jouduttu huljuttelemaan makeassa vedessa vessassa. Haju on sen mukainen. Taalla Berastagissa on tosin guesthousessa pesukone jota taidetaa lahtea hyodyntamaan nyt.

Ohessa pari kuvaa Gunung Leuser kansallispuistosta. Hienot maisemakuvat apinoita odotellessa.

Takengon

2008-07-11T13:49:00.002+08:00

Nyt on Pulau Weh nahty, tai ainakin Iboih beach. Banda Acehista paas nopealla lautalla tunnissa Pulau Wehille, mutta perilla piti viela ottaa minibussi toiselle puolelle saarta. Tiet oli aluks ihan loistavassa kunnossa (Indonesian standardeilla), mut yhtakkia tie olikin taynna isoja kuoppia ja lehmat viiletti keskella tieta. Tiella oli myos niin jyrkkia ylamakia, etta pakukuski sai vetaa ykkosvaihteella.

Iboih beach oli vahan erilainen kun odotin. Siella ei ollut (tai ei jaksettu ettia) hiekkarantoja, vaan bungalowien edustalla oli kallioinen ja jyrkka ranta ja metrin paassa rannasta saatto olla jo 5m syvaa( tai vaihtoehtoisesti just ja just pinnan alla saatto olla talon kokoinen kivi). Iboih beachilla ei oikeastaan ole muuta tekemista kuin snorklaaminen ja sukeltaminen. Siihen olosuhteet on loistavat, silla vesi on todella kirkasta: nakyvyys veden alla on 20-30m. Veden alla on myos erittain paljon kaloja ja koralleja, ihan eri tasoa kuin Tiomanilla Malesiassa. Sukeltamisen PADI-kurssi olisi maksanut 250 euroa ja koska sukeltaminen ei NIIN paljoa kinnosta, niin paatettiin snorklata ilmaiseksi. Olisi ollut aika siistia napsia veden alla kuvia, mutta se vaatis sitten ihan omat laitteensa...

Acehissa kun ollaan, niin loytyy paljon ihmisia, joilla on jotein tekemista GAM-sissien eli Acehin vapaustaistelijoiden kanssa. Meidan majatalon pitaja oli sisallissodan aikana salakuljettanu meriteitse kannabista Thaimaahan ja saanu paikalliselta mafialta aseita sisseja varten. Ravintolan pitajat taas olivat kuulemma entisia GAM-sisseja. Naista tiedoista ei nyt voi olla ihan satavarma, koska majatalon pitajan englannista sai selvaa ehka sanan tai kaksi per lause. Pilvessakin se tuntui olevn 24/7.

Nyt sitten ollaan Sumatran keskiylangolla Takengon nimisessa kaupungissa. Taalla on samantyylinen ilmasto kuin Toballa ja jarvikin loytyy. Lonely Planetin mukaan taalta pystyisi vuokraamaan kanootin, etta vois viilettaa pitkin tyynta jarvea, mutta ei naa paikalliset ainakaan tunnu asiasta hirveesti tietavan. Ei taida turisteja paljon kayda (ei olla ketaan valkolaisia nahty) kanootteja kyselemassa. Kaytiin kuitenkin jotain luolia pallistelemassa. Ei taalla ole kuitenkaan jylhia vuoristonakymia lukuunottamatta paljoa nahtavaa tai tehtavaa, joten jatketaan huomenna matkaa Sumatran kultaista keskitieta pitkin. Masterplan on ajella hitaasti kohti Medania ja pysahdellaan siina sitten matkalla enemman tai vahemman kiinnostavissa paikoissa. Medanista on lento Batamiin 23. paiva ja sielta pyritaan paasemaan Singaporeen lautalla jo samana paivana.

Talla kertaa netti on ihan ok nopeuksinen, mutta eipa tietenkaan saa mitaan kuvia upittua. Taalta nettikahvilasta katkee valot aina valilla ja ilmeisesti taalla dataillaan sen aikaa sitten jonku generaattorin voimin. Pikku pojat pelaa CS:ssaa ihan filareis...

Banda Aceh

2008-07-05T11:15:00.003+08:00

Eilen sitten lahdettiin viimein Lake Tobalta. Vahan saali lahtea niin hienosta paikasta, mutta parempi tassa on kayda muitakin paikkoja katsomassa ennen kuin Indonesian rajanatsit heittaa ulos maasta. Otettiin joku minibussi/taksi Parapatista Medaniin ja istuttiin siina sitten polvet suussa nelja tuntia. Viimeiset 30min matkasta istuttiin Jussin kanssa Jussin rinkan paalla paat kattoa hakaten, koska se rinkka ei mahtunut oikein minnekkaan. Alkuosan matkasta se oli niskojen takana valmiina tappamaan meidat kolarin sattuessa. Suosittelen isoa bussia, vaikka se onkin hitaampi (mutta 10,000 rupiaa halvempi).

Medanissa jaatiin suoraan lentokentalle ja ostettiin lentoliput Banda Acehiin Lion Airilta (n. 400,000rp per naama). Lentokentalla sitten jumitettiin sellaset 6h etta paastiin lahtemaan ja itse lento oli vaan 50min. Bussilla sama setti olis ollu noin 12h ja about saman hintainen.

Tultiin eilen myohaan illalla Banda Acehiin eli Acehin maakunnan paakaupunkiin. Tulee tasta kaupungista erittain paljon mieleen Malesia: meno ei ole yhta karua kun Medanissa ja kaupunkikin on vahan siistimman nakoinen, vaikka se onkin Medaniin verrattuna aika pieni (n. 200,000 asukasta). Aika yllattavaa ottaen huomioon, etta pari vuotta sitten taalla vahan maa tarisi ja vesikin saattoi vahan nousta rantavallien yli. Acehin maakunta on ilmeisesti kylla aika rikas oljyn, kullan ja ties minka ansiosta. Nyt rauhan myota Aceh saa jopa pitaa suurimman osan rikkauksistaan.

Tanaan olisi tarkoitus jatkaa Pulau Wehille vahan snorklailemaan ja sukeltelemaan ennalta maarittamattomaksi ajaksi. Tassa on nyt vahan luppoaikaa klo 14.00 lauttaa odotellessa. Pulau Wehilla pitaisi myos olla malariaa. Jussi sai jotain allergisia reaktioita malarialaakkeistaan, joten se joutui ostamaan uudet troopit. Itse en taas ole nappaillu tabletteja Toballa, koska siella ei malariaa esiinny. Toivottavasti selvitaan hengissa. Oon myos polttanu itseni auringossa joka kerta kun siihen on ollut mahdollisuus ja jattaisin sen nyt mielellani Pulau Wehilla valiin. Se ei oo niin hirvean kivaa.

Viela ei oo Banda Acehin Nokia-logoilla tapetoidusta kaupunkikuvasta valokuvia, mutta taalla pyoritaan varmaan enemman kun palataan Pulau Wehilta. Lohdutukseksi kuva parrasta ja Lake Tobasta.

Lake Toba

2008-06-27T18:06:00.003+08:00

Nyt loytyi erittain viilea paikka. Lake Toba on valtava kraaterijarvi (100km pitka) Sumatralla. Jarven keskella on Singaporen kokoinen saari, jossa kaikki majoitus kaytannossa on. Jarven rannalla on Parapat niminen kyla, josta kulkee lauttoja saarelle Tuk-Tuk nimiselle niemimaalle. Maisemat on uskomattoman hienot taalla.

Tultiin tosiaan laivalla (tai suurella veneella) Indonesiaan jonnekkin rannikkokaupunkiin josta matka jatkui vahan isompaan asutuskeskukseen Medaniin bussilla. Medan on parin miljoonan ihmisen paskakasa ja Indonesian kolmanneksi suurin kaupunki. Alyttomat ruuhkat, saasteet ja koyhyys iski aika karusti silmille Malesian jalkeen: Malesia on Indonesiaan verrattuna erittain rikas maa.

Saatiin heti Medanissa uusi paras kaveri, kun joku moporiksamies alkoi auttelemaan meita rahaa vastaan. Paatettiin hommata lentoliput Singaporen edustalle, josta otetaan nopea lautta Singaporeen, kun viisumi on menossa umpeen. Venematka Penangista Sumatralle oli niin hajottava, etta en suosittele kenellekkaan. En oo koskaan ollu niin merisairas. Kaytiin kattomassa yhta lentofirman konttoria, mut se oli kiinni. Taa mopokoijari sano vievansa meidat paakonttoriin, koska se on jo auki. Ihan kiva idea sinansa, mutta se veikin meidat suoraa jonnekki matkatoimistoon joka salee antaa sille provikat meidan lipuista. Ei jaksettu alkaa kikkaileen, niin ostettiin sielta ne liput sitten. Oliskohan ne maksanu pari kolme kymmenta euroa ja lautta Singaporeen ei varmaankaan paljoa maksa, kun sen pitaisi kestaakin vaan noin 20min.

Toballe tosiaan paastiin noin 5h bussireissun paatteeksi. Bussi ei sinansa ollu mitenkaan hajottava, koska otettiin ilmastoitu bussi ja se ei ollu mitenkaan ylitaynna ihmisia tai riisisakkeja. Sellasilla meita peloteltiin kovasti Malesian puolella, mut naa ylitaydet bussit on vissiin economy tason busseja ja meilla tais olla joku vahan porvarimpi vaihtoehto, joka maksoi huikeat 5 euroa. Tiet on aika vaatimattomat taalla koko matkalla oli yksi kaista molempiin suuntiin, mika johti aika hasardeihin ohituksiin.

Hymy levisi kasvoille siina vaiheessa, kun sai jarven nakyviin. Ihan alyttoman iso! Ja vuorten ymparoimaki! Hyvin eeppiset maisemat, joita ei oikein saa valokuvaan napattua. Ehka Johonki panoraamakuvaan, taytyy kokeilla. Taas on sen verran hidas netti, etta hyva etta yhden kuvan jaksaa uppia. Matkan jalkeen isken enemman kuvia varsinkin Tobasta. Taa on tahan mennessa matkan siistein mesta. Taalla vietetaan ainakin viikko saarta kiertaen ja sen paalle kiiveten. Jarven vesi on myos just sopivan lampoista. Meilla on oma mokki, jonka parvekkeelta voi hypata suoraan jarveen. Ilmasto on myos parempi taalla. Paivisin on varmaan 20-25 astetta ja oisin vahan vahemman eli taalla pystyy jopa nukkumaan kunnolla. Muualla on yleensa ollu niin kuuma, etta on ollu vaikeeta saada unta. Taalla ei myoskaan rukouskutsut hairitse, koska paikalliset on kaikki kristittyja.

Toballa on erittain suuri valmius turisteille, mut muun Indonesian tapaan turistit on kaikonnu monien syiden summana. Se on saali, koska taalla on tyhjia guesthouseja ja hotelleja rannat taynna. Alkaa siis tyytyko lukemaan, mita sanon, tulkaa ite kattomaan. Toba on sen arvoinen.

Penang

2008-06-24T18:25:00.002+08:00

Eilen tultiin tosiaan Georgetowniin, Pulau Penangille. Tanne paasee bussilla, vaikka saari onkin: saaren yhdistaa Butterworthiin mantereen puolella pitka silta. Taa on vahan erilainen malesialainen kaupunki arkkitehtuurisesti, mika johtuu ilmeisesti kolonialismiajasta. Taalla on aika paljon vanhoja brittien pykaamia rakennuksia ja vanha linnake, josta on tosin jaljella vain ulkomuurit. Eipa ollut haappoinen nahtavyys. Nahtavyyksia taalla pitaisi riittaa ja me kaytiinkin kattelemassa jotain buddhalaisten temppeleiden keskittymaa Georgetownin ulkopuolella. Siella oli jarkyttava maara turiskikraasakauppiaita temppeleille vievilla teilla ja hyva ettei temppeleiden sisallakin. Kek Lok Si temppeli on ilmeisesti Malesian suurin buddhalainen pagoda, mutta se on viela aika pahasti keskenerainen sisalta. Siela sai kiiveta huipulle asti, mutta ne valikerrokset oli taynna jotain rakennustelineita ja -tarvikkeita. Sielta on paljon kivoja kuvia, mutta talla kertaa on sellainen tietokone kaytossa, mika ei tunnista kameraa usb-portista.

Majoituttiin Little Indiaan ihan mukavaan paikkaan, Vintage Coral Shine Hostelliin. 20RM per naama per yo (4e) ja silla hinnalla sai ilmastoinnin tuulettimen sijaan. Taalla on satanu aika paljon eilisesta lahtien ja nayttaa silta, etta hostellin katto vuotaa parista paikkaa. Itsekin herasin yolla kun jostain tippu aina pari vesipisaraa naamalle vahan valia. Ei se nyt pahemmin haittaa, koska kerrankin saa nukkua mukavan viileessa.

Huomenna matka jatkuu Indonesiaan Sumatran saarelle ja Medanin kaupunkiin. Lauttamatka maksoi yllattavan paljon: 150 RM. Ilmeisesti lentaen olisi paassy jopa halvemmalla. Nyt on vaihdettu kaikki rahat Indonesian rupioiksi ja kerrankin olen miljonaari: Yksi euro on noin 15,000 Indonesian rupiaa. Medanista olisi tarkoitus jatkaa nopeasti Lake Toballe vahan huljuttelemaan ja voivottelemaan elaman kurjuutta ennalta maarittamattomaksi ajaksi.

Partapaivakirja

2008-06-20T19:14:00.003+08:00

Rakas paivakirja,

Taytyy sanoa, etta parta kasvaa paljon nopeemmin kun odotin. Tarkoitus on kasvattaa partaa koko matkan ajan tai siihen asti, etta ruokaa alkaa jaamaan partaan enemman kuin menee suusta sisaan. Nyt se alkaa jo vahan kutittamaan ja lepattamaan tuulossa. Onpas eeppista...

Kuva ei anna ehka parasta kuvaa parrasta, toisesta kulmasta sen karu olemus tulisi ehka paremmin esiin. Voi hyvin olla, etta tata partaa ei tulla koskaan Suomen tasavallassa nakemaan...

Kota Bharu

2008-06-20T18:46:00.003+08:00

Nyt ollaankin sitten jo Malesian itarannikon paassa Kota Bharussa. Taa kaupunki on matkustajien hubi Thaimaan puolelle tai Pulau Perhentianille. Me kuitenkin jatketaan tasta Penangiin eli lansirannikon yhdelle saarelle maanantaina 8h bussimatkalla. Bussi on onneksi aamubussi ja lahtee klo 9.00. Perille tuloajasta voi olla montaa mielta, naa bussit tuppaa pysahtelemaan aika paljon. Kuala Terenganuun mennessa 130km matkaan kului 3,5h.

Kaytiin tassa tosiaan ennen Kota Bahrua Cheratingissa ja Kuala Terenganussa. Cherating oli ihan ok mesta, mutta Pulau Tiomanin jalkeen ei oikeen rannalla viihtynyt. Ranta Cheratingissa on ihan ok, mutta se on erittain matala hiekkaranta eika siella oo snorklaten mitaan nahtavaa. Siela ei myoskaan ole riippumattoja Tiomanin tapaan. Cherating oli varsinaisesti vain yksi tie, jonka varrella oli kaikki kaupat, baarit ja ravintolat. Yovyttiin omassa mokissa (tai chaletissa) joka kustansi 20RM per naama per yo eli 4e. Cheratingin lapi virtaa myos joki (Sungai Cherating), jota me kaytiin pallistelemassa veneretkella. Nahtiin kaikenmaailman apinoita ja kaarmeita siela puissa. Ihan kiva parin tunnin setti.

Kuala Terenganu oli aika lapihuuto reissu. Eilen saavuttiin illalla sinne ja niin vakuuttavalta se vaikutti, etta tanaan jatkettiin Kota Bahruun. Taa vaikuttaa vahan eloisammalta kaupungilta. Lonely Planetin mukaan pitaisi olla maan paras yotori. Ehka sielta loytyy jotain ostettavaa.

Mersing

2008-06-16T14:16:00.003+08:00

Tanaan lahdettiin sitten Tiomanilta ja ollaan nyt taas mantereen puolella Mersingissa eli samassa kaupungissa, josta mentiin Tiomanille. Jumituttiin tanne kuitenkin yoksi, koska bussi seuraavalle etapille Cheratingiin lahtee vasta huomenna klo 12. Olisi ollut mahdollista ottaa neljan tunnin yobussi, mutta viime kertaisen bussimatkan jalkeen ajatus ei hirveasti houkutellu. Yobussi olisi lahtenyt 22.00 eli se olisi ollut perilla siina kahden aikaan aamuyosta. Siina olis sitten saanu hortoilla vasyneena ympari Cheratingia varmaan 4-5h ennen ku mitaan majoitusta voisi edes lahtea metsastamaan.

Cheratingin pitaisi olla joku levyttelymesta taalta pohjoiseen, noin puolessa valissa itarannikkoa. Lonely Planetin kuvaus lupaa hiekkarantoja ja rentoa meininkia. Se on hyva, koska mehan ollaan erittain stressaantuneita viikon riippumattoilun jaljilta Tiomanilta.

Tioman oli kylla erittain letkea paikka. Sinne neen kylla takaisin, jos eksyn Malesiaan uudelleen. En osaa toisaalta sanoa paljon muusta Tiomanista kuin ABC beachista, Salangissa kaytiin, mutta se vaikutti enemman joltain perhelomakohteelta. Salang oli sen verran pieni ranta, etta siella tuntui olevan kauhea ryysis. ABC:llakin on kyl aika paljon lansimaalaisia (varsinkin britteja) ja singaporelaisia turisteja, mut ne on levittyny paljon laajemmalle alueelle. Tiomanilla on aika paljon kaikenlaisia elukoita: apinat penkoo roskiksia ja jotkut varaanin tyyppiset monitor lizardit viilettaa pensaissa. Kuulemma joskus viidakkotrekilla jotkut lansimaalaiset sai vastaansa parinkymmenen apinan lauman...

Tassa on matkan aikana huomannut, etta kaikki yli 10 ringitin setelit on suhteellisen turhia, koska harvoin joutuu maksamaan mistaan kymmentakaan ringittia, matkaliput paikasta toiseen on poikkeus. Kauppiaat kattoo vahan vihaisesti kun niille tyrkyttaa jotain 100RM setelia jonkun 2RM vesipullon ostamiseen. Aina kaupoissa ei edes riita vaihtorahat edes 10 tai 50 RM seteileille. Siks on vahan saali, etta raha-automaatti tuntui ainakin Tiomanilla sylkevan ulos vain 100RM seteleita. Sata ringittia on siis n. 20 euroa.

Nyt on vahan nopeempi netti, eli kuvaa on tarjolla. Ensimmainen dormin terassilta. Johan's Resortin dormi sijaitsi maenrinteella ja sielta oli ihan kivat nakymat merelle, mutta oli sinne aika vittuimaista myos kiiveta.

Toisessa kuvassa monitor lizard (en tieda mika se on suomeksi) jotain sukua se on komodon varaaneille. Siela oli pari todella isoa yksiloa. Taa kyseinen oli varmaan pari metrinen hannan paasta kuonoon. Se oli jotenkin onnistunu kiipeamaan baarin tiskille ja tuli aika rytinalla alas meidat nahtyaan. Ne on onneks aika ujoja, niin ei tarvinu taistella kuolemaan asti...

Flunssa

2008-06-12T18:59:00.002+08:00

Terveisia riippumatolta. Jotenkin on kasittamattomasti riippumaton ja sangyn valilla iskeny flunssa. Perkele. Ei taalla kuitenkaan ole kuin varmaan 30 astetta lamminta. Yhden teorian mukaan kauhian stressin jaljilta vastustuskyky popoille korkeella, mutta sitten, kun ei tarvi enaa ressaa ni vastustuskyky laskee ja altistuu helpommin taudeille. Otappa sitten selvaa.

Levyttely jatkuu tod nak. maanantaihin, jolloin matka jatkuu pohjoiseen ennaltamaaraamattomaan kohteeseen. Sama rankyla netti, niin en jaksa uppia kuvia. Katotaan sitten kun paastaan mantereelle. Kettu kuittaa.

Tioman

2008-06-08T18:44:00.002+08:00

Paastiin viimein hyvin karun bussimatkan ja venereissun jalkeen Tiomanille. Lahdettiin tosiaan eilen 23.00 bussilla kohti Mersingia. Bussissa oli messevat nukkumiseen tarkoitetut penkit, mut oli vahan vaikee nukkua, ku kuski ajaa rallia mutkittelevilla teilla. Bussissa olisi myos tarvinut pitkahihaisen paidan ja peiton, koska ilmastointi oli alyttoman kovalla. Ei tullut ajatelleeksi ottaa mitaan lammiketta messiin kun ulkona on joku 30 astetta lamminta...

Mersingiin saavuttiin joskus neljan aikaan aamuyosta ja piti sitten venailla lauttasatamassa pari tuntia ensimmaisen lautan lahtoa. Oli kiva kuunnella muslimien rukouskutsuja pilkkopimeassa. Paivan paras anti alkoi klo 6.00 kun pikavene lahti kohti Tiomanin ABC Beachia. Vene puksuttelee kiltisti pilkkopimeassa satamasta avoveteen ja varmaan puolen tunnin matkan jalkeen se jaa kiinni meren pohjaan. Oltiin varmaan 1km paassa lahimmasta rannasta ja silti vetta oli veneen ymparilla ehka polviin asti. Niinpa sitten paatettiin tyontaa vene irti. Aika surrealistinen fiilis kun venetta tyonnetaan keskella merta. Ilmeisesti paikallinen laskuvesi on astetta kovempi. Tiomanin lahistolla taas oli ihan alyton merenkaynti: laatta meinas lentaa kun vene pomppii korkeessa aallokossa. Matkan piti kestaa 1,5h, mutta lopulta tyontamisen jalkeen se kesti varmaan kolme tuntia. Tanaan oli viela ilmeisesti viimeinen kerta kun kyseisen lafkan pikavene matkaa teki. Kuulemma bensan hinnan nousu koituu pikaveneen kohtaloksia ja hitaampi vene maksaa tasta eteenapain sen 45RM mita pikavene maksoi tahan asti.

Tasta alkaa levyttely. Taalta loytyy valmiiksi riippumattoja palmujen varjosta vahan joka puolelta. Osa riippumatoista on tosin paskana. Yovytaan Johan's Resortissa dormitoryssa, joka maksaa 15RM yo eli 3 euroa. Oma bungalow olis ollu ihan siisti, mut taalla on sen verran lansimaisia turisteja, etta ei otettu riskia vaan otettiin eka majoitus mika saatiin.

Matka jatkuu ens viikolla johonkin suuntaan.

Taalla on joku etanavauhti netti, joka ei jaksa uppia kuvia nettiin. Laitan joskus myohemmin.

Kuala Lumpur

2008-06-07T11:01:00.002+08:00

Ollaan nyt oltu pari paivaa Kuala Lumpurissa. Lampotila pyorii siina 30 asteen paikkeilla, joten taalla on aika hiostavat oltavat jatkuvasti. Chinatown on ihan viilee mesta, mut liikekustustassa on aika sama meininki kun jossain Tokiossa.

Aika halpaa taalla kuitenkin on: pullo vetta tai limpparia maksaa noin 2 ringittia eli 0,4 euroa. Tiger-olut maksaa maksaa about 1,5 euroa. Mehan emme tietenkaan olutta juo...

Nyt istutaan internet-kahvilassa Chinatownissa datailemassa. Me ostettiin liput Mersingiin Puduraya bus stationilta. Hyvin karu mesta: helvetisti sakkia, jotain pikku kiskoja, missa myydaan lippuja ja naiset huutaa radiopuhelimiin koppien vieressa. Liput makso 29RM per naama eli noin 6e. Lahto on tosin klo 23.00 ja matka kestaa sen 6h. Siina menee kivasti yo. Bussien pitaisi kuitenkin olla ihan hyva kuntoisia. Ilmeisesti tanaan lahtee vain yksi lahto Mersingiin, koska on paikallisen kunkun synttarit. Eli paljon onnea vaan Al-Wathiqu Billah Tuanku Mizan Zainal Abidin Ibni Al-Marhum Sultan Mahmud Al-Muktafi Billah Shah!

Paikallinen tapa on valita kunkku viideks vuodeks kerrallaan. Mistaan kansanaanestyksesta ei kuitenkaan oo kyse, vaan muut sulttaanit ja paallikot valitsee keskuudestaan sen jolla on rumimmat kuteet ja pisin naama. Televisiopuheen perusteella valinta on hyva...

Kannykkabloggaaminen ei tietenkaan toimi. Asetukset on varmaan pain persetta, emt. Myos jostain syysta kannykan kamera ei suostu enaa menemaan paalle, mut onneks mukana on ihan kunnon kamerakin. Onneks naita internet-kahviloita on olemassa.

Lahetaan tasta safkaamaan ja hajoilemaan kuumuuteen. Illalla vois kayda viela Reggae baarissa ennen lahtoa, muuten ei bussimatkaa kesta.

Huomenna lähtö!

2008-06-04T01:38:00.003+08:00

Dodiin, huomenna matka alkaa! Lentokoneen nousuun on sellaiset 11 tuntia tästä hetkestä. Huomenna herätys viiden aikoihin ja sitten alkaa 24h lentely Helsinki-Frankfurt-Hong Kong-Kuala Lumpur. Veikkaan, että perillä on vähän rikki.

Koitan saada blogiin tekstiä, kuvaa ja ehkäpä jopa videokuvaa mahdollisimman usein. Vähän arveluttaa pelkällä kännykällä pelleily, koska en tiedä paljonko operaattorit velottaa ulkomailla datasiirrosta. Huhun mukaan ulkomailta löytyy sitä internettiä myös, joten ehkä on toivoa nettikahvilan löytämisestä.

Kuala Lumpuriin on luvattu tälle viikolle päiviksi sellaiset 30 astetta ja öisin lempeät 24 astetta. Vettäkin näyttäisi tulevan joka päivä. Päiväntasaajalla kun ollaan, niin ei taida olla tulevina viikkoina yhtään erilaisempi sää. Ei tuo tietenkään haittaa kunhan vaan pääsee riippumatolle loikoilemaan palmujen katveeseen.

Tämän hetken master plan on lähteä suht nopeasti Kuala Lumpurista itärannikolle ja Mersingin kautta jollekin pikkusaarelle, missä ei olisi ihan liikaa turisteja. Tiomanilla hyvällä lykyllä on rauhallista ABC beachilla. Siitä sitten lähdetään kiertämään niemimaata vastapäivään ja lopulta Penangin turistirysän kautta mennään laivalla Medaniin, Indonesiaan. Siitä sitten sinne, minne tuuli tuuli kuljettaa...

Rokotteet

2008-03-05T03:40:00.004+09:00

Kävin tänään matkailuklinikalla ja sieltä määrättin mömmöjä matkaa varten:

- Japanin aivokuume (kolme rokotetta)
- Lavantauti (Kapselirokote, kolme kapselia)
- Malarialääkitys (50 tablettia)

Noilla pitäisi kuulemma selvitä. Hepatiitti A:ta ja B:tä vastaan on jo valmiiksi elinikäiset rokoitukset, muuten nekin tulisi ottaa. Malarialääkitystä tarvii kuulemma Indonesiassa vain pikkukylissä Sumatralla ja Balin itäpuolella. Malesian taas pitäisi olla Borneota lukuun ottamatta malariavapaata aluetta ja muutenkin hygieenisesti lähellä länsimaista™ tasoa.

Halvaksi tämä lysti ei tule: Hepatiitti yhdistelmä maksoi pari vuotta sitten 60€ per laaki (kolme tarvitaan elinikäistä varten) ja aivokuume maksaa 32€ +hoitajan rokotepalkkia, joka on muistaakseni jotain 15€ tienoilla. Reseptilääkkeiden eli lavantauti- ja malarialääkitysten hintoja en tiedä, mutta varmaan samaa luokkaa ne on kuin muutkin mömmöt. Matka tulee kalliiksi jo Suomessa...

Matkalle!

2008-01-24T02:51:00.001+09:00

Tähän matkablogiin on tarkoitus lähettää tekstiä, kuvia ja videoita matkaltamme Malesiasta ja Indonesiasta sekä myös matkaa edeltävältä ajalta. Lähtö on vasta 4.6., joten aikaa on reippaasti valmisteluille ja tuskalliselle odottelulle. Blögin kirjoittelussa apua antaa nokialainen N95 8GB. Sen avulla voin ottaa kuvia ja tehdä videoita ja lähettää ne sähköpostilla tähän blogiin muutamalla napin painamisella!